Männä viikolla kävimme retkeilemässä läheisellä Kaippahanojan vesiputouksella. Sattumalta kesän aikana törmäsin Suomen vesiputoukset sivustoon, jonka kautta löysin mm. tämän Kaippahanojan vesiputouksen. Sitä ennen en tästäkään paikasta juuri tiennyt.
" Luonnontilaiset vesiputoukset kuuluvat kauneimpiin nähtävyyksiin, joita Suomen luonto voi matkailijalle tarjota. Erityisesti Pohjois-Suomen, Koillismaan ja Kainuun jylhät metsät ja tunturialueet kätkevät sisäänsä suuria ja pienempiäkin putouksia, joiden kohtaaminen on elämyksenä unohtumaton. Suomen vesiputoukset ovat luontomme helmiä ja maamme kansallisaarteita, joista kaikkien on pidettävä huolta. "
Kaippahanojalle on melko helppo päästä. Se sijaitsee lähellä Sallatunturin laskettelukeskusta. Putouksen luota näkyykin Iso Pyhätunturi ja juuri tämä laskettelukeskuksen tunturi eli Pyhätunturi.
" Rakenteeltaan Kaippahanojan köngäs on varsin klassinen vesiputous, eli vesi syöksyy kalliojyrkänteen yli lähes pystysuorana seinämänä. Seinämässä oleva kieleke jakaa vesivirran kahtia, joten tavallaan kyseessä on kaksi putousta. Könkään vesimäärä on kohtuullinen, mutta mitään erityisemmin muistettavia piirteitä (kalliomuodostelmia, näköaloja tms.) putoukseen ei liity. Voisikin sanoa, että putous on hieman ilmeetön, mutta siitä huolimatta virkistävän näköinen. "" Kaippahanojan nimetön köngäs on pieni, n. 2–3 metrinen vesiputous Sallan kunnassa. Putous sijaitsee metsäisessä erämaassa Sallatunturin pohjoispuolella n. 5 kilometriä Sallan keskustasta kaakkoon. Koska putousta ei ole merkitty millään tavoin karttoihin tai maastoon, kävijän on tiedettävä mitä etsiä. "
Pääsemme autolla huono kuntoista vaihtelevaa metsäautotietä noin 200 metrin päähän putouksesta, kohina jo melkein kuuluu. Matkalla ohitamme Ponnolammen, Ponnovaaran ja Pyhäjärven. Jätämme auton, kuten sivustolla neuvotaan moottorikelkkapohjan päähän ja jatkamme siitä kävellen metsän läpi kohti suoraan kohti Kaippahanojaa. Könkään putous kuuluu pitkin ojan vartta jo melkein selvänä jyminänä.
Tästä se lähtee vesiputousten valloitus!!
Kaippahanojassa on vettä hyvin vähän. Ei ole viime päivinä juuri satanut, ajattelen, että on keväällä tultava uudestaan, jospa vesi olisi silloin korkeammalla ja könkään kuohutkin hieman suuremmat.
Kaippahanoja laskee Ponnolampeen.
Joku oli jättänyt matoongen puuta vasten pystyyn, odottelemaan seuraavaa kalareissua. Meilläkin oli repussamme mukana virvelit kaiken varalta, mutta sopivaa paikkaa heittelyyn ei löytynyt.
Maasto on hyvin vaihtelevaa. Ylitämme soitakin, joista sivustolla taidettiin neuvoakin.
Kaippahanojan putous
Ylävirtaan
Hieman ennen putousta oja haarautuu hieman
Retkeilyjoukkomme rohkein retkeilijä.
Kaippahanojan putous on nyt nähty ensi kertaa. Lähdemme kulkemaan takaisin autolle.
Paluumatkalla pysähdymme Ponnolammelle virvelöimään. Kalaa ei kuulu.
Ponnolammelta näkyy Pyhätunturit.
Kuuntelemme myös kokoajan että auto on pian lähestymässä. Mutta auto ei koskaan saavu paikalle. Ajattelemme sen olevan Kaippahanojan kosken jyminät, jotka kantavat läpi ikimetsän ja Kaippahanojan ojan mutkien..
Lainaukset suomenvesiputoukset.fi
*** *** *** *** *** ***
Vielä lopuksi....
Haluan pahoitella, tämän ja hieman tuon aiemmankin lintutorni postauksen kuvia ja kuvanlaatua.. Osa kuvista onkin ihan hyviä. Mutta vielä tuntuu olevan jotenkin opettelussakin ilmeisesti kuvaaminen.. Tässä voi vaikuttaa mielestäni laskeva ilta-aurinko, monesti myös se, että retkillä ei ole oikein aikaa katsella ja näpsiä monilla säädöillä hyviä kuvia, ehkä pitäisi.... Mutta mukana on myös (kärisimätön mies ja koira... yksin minulla ei ole mahdollisuutta retkeillä... puuttuvan ajokortin vuoksi....) Näiden kahden retken ansiosta.. - uusi kamera on katselussa. Tälläkin hetkellä minulla on auki muutamia välilehtiä Canonin sekä Nikonin järkkärikameroihin... Olisihan se vähintäänkin oikeudenmukaista, että minultakin löytyis se juuri minulle passeli järkkäri, kun tämä kuvaharrastus on taas elpynyt. Yhteen väliin se oli hieman kuihtunut, mutta bloggauksen myötä olen innostunut harrastuksesta uudestaan ja bloggaaminen ja sen myötä retkeilyt luonnossakin ovat lisääntyneet.. Ja tämä kaikki yhdessä on henkisesti eheyttävää ja mukavaa puuhaa!
Katselin Canoneja käytetyttänä. Mikään huippuvehe sen ei kyllä tarvitsisi olla, mutta mielestäni olisi lookisinta, jos uutta kameraa on hankkimassa pokkarin jälkeen, hankkisin järkkärin, sellaisen perus simppelin. Vinkkejä saa antaa!! Mitä mieltä olette näistä uusista kompaktin kokoisista, eli pokkarin kokoisista, järkkärikameroista? Ovatkohan ihan hyviä? Näin meillä!!! :) Ja onhan se kyllä aikansa elänyt jo tuo pokkari. Mukavaa, jos kuitenkin viihdyit. :)