Itseään etsimässä..

Ensimmäisenä haluan kiittää kaikista ihanista kommenteista, joita olen blogiini saanut. Kiitos siitä! Haluan, lähes samaan lauseeseen, pahoitella sitä, kun taukoja postausten välissä on, ja niitä tulee olemaan jatkossakin.. Kukaan ei kuitenkaan liene määritellyt sitä kuinka pitkä väli postausten julkaisemisessa pitäisi olla. Silti, väliin lannistun, väliin taas innostunkin. Minusta on tuntunut jo pitkään, että elän etsikko aikaani. Täytän kohta pyöreät 30. Väistämättä mietin, tässäkö tämä nyt oli, nuoruus? Oliko se hukkaan heitettyä, mitä tulevaisuus on. Mitä elämä itsessään on ja mitä se voi vielä tarjota? Onko jotain mitä pelastaa?

Tämä loppukesän aika on tuntunut, kuulostanut olevan ehkä muillekin suurien muutosten aikaa. Ehkä se on sitä itsellenikin. Välissä mietin, onko voimia, ja mihin ne riittävät? Se kuulostaa niin kurjalta. Mutta kun alan purkamaan elämääni, sieltä löytyy jo paljon.. kysymyksiäkin, avoimia kysymyksiä. En väitä etteikö niitä muillakin olisi, mutta on tullut aikani kysyä niihin vastauksia. Ehkäpä juuri tämän takia blogin kirjoittaminenkin on tuntunut välissä.. no ei vain ole ollut sitä kuuluisaa aikaa, on niin paljon muuta. Pidän bloggaamisesta ja jatkan sitä, siitä ei ole kahta sanaa. Kommenttinne ovat minulle erityisen tärkeitä! Ne ovat minulle ikään kuin mittari.

Olen huomannut, että kirjoitukset sekä postaukset ovat painottuneet retkeilyyn ja luonnossa liikkumiseen. Vaikkakin tämän blogin alkuperäinen tarkoitus oli liittyä puutarhanhoitoon. :) Mutta kuten ehkä olette huomanneet, puutarhassani ei kasva paljoa - juuri mitään. Ja vaikka toistaisin itseäni piha on pieni ja resurssit tehdä ovat pienet. Mutta silti haluan luoda uutta ja nähdä ilon pisaroita juurikin puutarhan kautta. Ja ehkäpä siksikin olen "yrittänyt", sateiden välissä ja kaiken muun.., välissä tehdä uutta kukkapenkkiä ja uusia vanhoja. Ja olen niissä onnistunutkin. Mutta niistä haluan kertoa lisää sitten kunhan saan ne täysin valmiiksi! :) Muutamia perennoja puuttuu, mitä niihin haluan. Kauan toivomani kohopenkki on nyt kuitenkin totta ja kaikki muutkin ovat sinnikkään uurastuksen tuloksena syntyneet ihka uusiksi ja kukoistaviksi penkeiksi. Paljon on vielä tehtävää!

Ja sitten siihen toiseen muutokseen.. Nyt se on totta - mulla on uusi kamera!! :D Alkuun olin siitä ihan superonnellinen. Mutta, ehkä pitkän harkinnan jälkeen, päädyin nyt siihen, että en julkaisekaan tähän vielä kuvia joita otin kun kamera saapui. Toki siellä on joitain hyviäkin, mutta koin pienen lannistumisen hetkeksi kun kuvat eivät olleetkaan ihan priimaa, mutta luulen, että on vain kyse siitä että täytyy opetella ns. uudestaan kuvaamaan ja jotkin värisäädötikin ovat varmaan pielessä.

Olen myös pitkään miettinyt tätä blogini väritystä kun se on niin harmaa voittoinen. Bannerin kuvat on ollut tarkoitus muuttaa jo pitkälle kesän aikana iloisempiin väreihin ja sävyihin, mutta ehkäpä se nyt tämä syksy saa laittamaan sinne väriä. Olen kyllä syksy ihminen. Siinä on vain jotain omaa taikaa. Kylmyydestä en pidä, mutta väriloisto saa pakahtumaan.

Kiitos, tästä avautumisesta! Mukavaa, jos jaksat seurata blogiani, vaikka päivitykset eivät ihan niin säännöllisiä ole! Voimani minä haen luonnosta, olen aina hakenut ja haen varmasti yhäkin..
Aloittaessani kirjoittamaan tätä postausta mielessäni alkoi soimaan Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.. Laitan silti tähän alle yhden toisen löytämäni voimarunon.