Marraskuu on ehtinyt vaihtua. Lokakuu jäi muistoihin, lämpimänä ja sateisenakin. Yhden kuura-aamun muistan lokakuulta, jonka tallensin kameralla valokuviksi. Ja vaikka näitä kuura-aamuja tulee joka syksy nykyään kuvattua, niin laitan ne teille esille, vaikka ne melkein aina näyttävät samalta.
Ensilumen satoi lokakuussa, se sulasi pois ja loka-marraskuun vaihde oli myös luminen, mutta senkin sulasi pois. Vaikka pidän syksystä, niin kellojen siirto tuo pimeyden illalla niin äkkiä, että en tiedä tottuuko siihen koskaan. En ole vielä innostunut laittamaan kausivalojakaan ulos, ehkä joku päivä, ne toisivat kyllä mukavasti valoa. Lumikin hieman valaisisi. Mutta vielä näytti kohtuu lämmintä marraskuullekin, mutta jonkun lumipisaran myös.
Sen sijaan ajatukset kiertävät vähän samaa kehää kuin viime syksynä.. Ehkäpä siksikin nämä postaukset ovat jääneet nyt vähiksi. Vaikka aivan kovin paljoa tuossa viime syksyn postauksessa en avaakaan tätä oloani tällä hetkellä, niin jotakin sieltä voi poimia tähänkin hetkeen.. Vaikka kerron, että blogiani en lopeta, on se joskus käynyt mielessä. Aina ei tunnu mielekkäältä kirjoittaa tänne, eikä sitä oikein koskaan ole tyytyväinen postaukseen jonka kirjotti... joskus kyllä tuntee onnistumisen riemua, mutta ei aina. Sitä miettii, että miksi sitä bloggaa? Mikä on se perimmäinen tarkoitus, kenelle sitä bloggaa?
Luin vasta jostain blogista, että blogin sopiva postausväli "amatööri"blogeissa on vähintään kolme päivää ja ammattiblogeissa joka päivä. Itseäni en ammattiblogiksi luokittele, koska tiedän, että on olemassa blogeja, jotka taitavat tienata ihan rahaa sillä että bloggaa, en pysty nyt yhtään nimeämään, mutta näin olen kuullut ja ymmärtänyt. Ja se taukoki on kuulemma anteeksiantamatonta.. :( Minusta aika tyhmää, koska sitä bloggaa niinkuin parhaaksi näkee. Mutta voihan sillä lukijoita menettää, vai voiko? Ettei joka kolmas tai joka päivä bloggaa. Ammattiblogit ymmärtää, mutta jospa minä edes tässä asiassa antaisin itselleni siimaa.
Mukavaa marraskuuta kaikille, näiden kuurakuvien myötä!
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
Ensilumen satoi lokakuussa, se sulasi pois ja loka-marraskuun vaihde oli myös luminen, mutta senkin sulasi pois. Vaikka pidän syksystä, niin kellojen siirto tuo pimeyden illalla niin äkkiä, että en tiedä tottuuko siihen koskaan. En ole vielä innostunut laittamaan kausivalojakaan ulos, ehkä joku päivä, ne toisivat kyllä mukavasti valoa. Lumikin hieman valaisisi. Mutta vielä näytti kohtuu lämmintä marraskuullekin, mutta jonkun lumipisaran myös.
Sen sijaan ajatukset kiertävät vähän samaa kehää kuin viime syksynä.. Ehkäpä siksikin nämä postaukset ovat jääneet nyt vähiksi. Vaikka aivan kovin paljoa tuossa viime syksyn postauksessa en avaakaan tätä oloani tällä hetkellä, niin jotakin sieltä voi poimia tähänkin hetkeen.. Vaikka kerron, että blogiani en lopeta, on se joskus käynyt mielessä. Aina ei tunnu mielekkäältä kirjoittaa tänne, eikä sitä oikein koskaan ole tyytyväinen postaukseen jonka kirjotti... joskus kyllä tuntee onnistumisen riemua, mutta ei aina. Sitä miettii, että miksi sitä bloggaa? Mikä on se perimmäinen tarkoitus, kenelle sitä bloggaa?
Luin vasta jostain blogista, että blogin sopiva postausväli "amatööri"blogeissa on vähintään kolme päivää ja ammattiblogeissa joka päivä. Itseäni en ammattiblogiksi luokittele, koska tiedän, että on olemassa blogeja, jotka taitavat tienata ihan rahaa sillä että bloggaa, en pysty nyt yhtään nimeämään, mutta näin olen kuullut ja ymmärtänyt. Ja se taukoki on kuulemma anteeksiantamatonta.. :( Minusta aika tyhmää, koska sitä bloggaa niinkuin parhaaksi näkee. Mutta voihan sillä lukijoita menettää, vai voiko? Ettei joka kolmas tai joka päivä bloggaa. Ammattiblogit ymmärtää, mutta jospa minä edes tässä asiassa antaisin itselleni siimaa.
Mukavaa marraskuuta kaikille, näiden kuurakuvien myötä!
Poikkesin myös Junginlammella
Älä pelkää pimeää pimeyttäsi,
siinä on toivon siemen:
se voi muuttua valkeudeksi.
Ja vain hän joka on pimeyden kokenut
osaa iloita valosta.
Valo muuttuu kirkkaudeksi
pimeyttä vasten.
Vain pimeässä näkyvät tähdet.
Vain hiljaisuudessa kuuluu laulu
ja rauha rauhaa
vasta taistelulla kivulla lunastettuna.
-Maaria Leinonen-