Quantcast
Channel: Hetkiä metsästä
Viewing all 496 articles
Browse latest View live

Hyvää viikonloppua!

$
0
0

Tänään vietetään kummityttömme 2-vuotissyntymäpäiväjuhlia.
 Niissä merkeissä, toivotan Sinullekin blogini lukija..


Kortin askartelin hänelle, ja pikkupaketin kääräisin..
Paketin sisältö on vielä arvoitus itse saajallekin, mutta
askartelemaani korttia tästä hieman näette..
Vihreä on hänen värinsä!




Hyvää viikonlopun jatkoa,

: )


Heinäkuun kukkivia..

$
0
0
Elokuuksi vaihtui. Ja ihan samaa tahtia ei ole nyt ennättänyt postata kukkivista kasveista.. no eipäs niitä kovin paljoa ole, mutta joitain.. Ja lisää toiveissa on hankkia.

Kuluneen heinäkuun voi summata hyvin sateiseksi ja viileäksikin. Pari lämmintä päivää on ollut ja kosteus on nyt kovin korkealla. Mätäkuun elkeet siis jatkuu, vaikkei tämä kesältä tähän asti ole tuntunut. Odotellaan jo tällekin viikolle luvattuja helteitä.

Keisarinkruunut alkaa olla jo kukkineet. Tähän penkkiin täytyy varmaan tehdä syksyllä muutoksia, kukki jo niin huonosti. Ihmeen heikosti kyllä..



Peurankelloa vai jalopähkämöä? En muista miten on tähän penkkiin joutunut.
Alkaa nyt kukkia.



Sitten kävin taas äidin puutarhassa huumaantumassa
 tuoksuista ja kaikesta kauneudesta..

Nämä on räpsitty kännykameralla, aina
kun se oikea kamera ei nykyään taho pysyä matkassa.

Syreenejä..





Ilo-ruusu aloittelee.. 



Juhannusruusu 



 Altaan ympärillä Kurjenmiekat aloittelevat kukintaa. Tämä on yksi minun valinnoistani
koulun päättötyönä tekemääni suihkulähdealtaan ympärille tulevista kasveista.




Lisää kukkasia sitten myöhemmin..

Hyvää alkanutta elokuuta kaikille!


Maalaismaisemaa..

$
0
0
Toissa päivänä oli pitkästä aikaa kaunis kesäilta. Kuljin, katselin ja kuvasin... maalaismaisemaa.





Mitkä kylvetty on, nyt niitetään,
kuka kasvatti, nähdään nyt,
tähkäpään!
Nyt ehtinyt on jo elokuu ja pelloilla
vilja jo kellastuu.
Maan hedelmä kootahan kultainen.
Sinä, Herra, siunasit korren sen!


Hyvää viikonloppua kaikille!

Syyskesän kukkasia..

$
0
0
Tänä aamuna tuntui ensimmäisen kerran syksyltä. Vaikka uskon, että kesää on vielä jäljellä, syyskesää. Illalla alkaa jo hämärtää ja yöt ovat pimeitä, ja hyvin sumuisia. Marjan poiminta on päässyt jo alkamaan täälläkin. Eilen poimittiin ensmäiset hillat ja mustikat. Mustikkaa täytyy vielä vähän odottaa, ovat hieman vielä raakoja. Hillaa on siellä mistä sitä sattuu löytämään. Mansikka on alkanut nyt pikkuhiljaa kypsyä. Pieni pelko jo alkoi hiipiä, että saako pakkaseen yhtään marjaa tänä kesänä, mutta ainakin mustikkaa saa.

Loppukesän, syyskesän.. kukkasia, niin luonnon kuin perennana kasvia on tullut taas kuvattua, kuten aiemmin lupasin, kukkapostauksella jatketaan..


Oman pihan villiniityltä näyttää joka vuosi putkahtelevan uusia kukkia.

Mikä hennon, vaaleanpunainen kaunotar tämä on?
 Ehkei siankärsämö kuitenkaan, eikä liioin sitä muistutakaan.






Sateen jälkeinen päivänkakkara



Heinäkuun lopulla kuvattu kurjenpolvi paistattelee ilta-auringossa



Eilen illalla huomasin kuvata omalta pihalta melkein teelautasen kokoisen poimulehden lehden, onko poikkeuksellisen iso vai kasvattaako poimulehti normaalistikin näin isoja lehtiä?



Näitä ehkä voisin joskus toivoa omaankin pihaan, vaikka sitten sinne villiniitylle.. Viime keskiviikkona paistoi kaunis kesäinen ilta-aurinko, silloin kuljeskelin ja kuvasin..

Sinilatvaa




Kurjenpolvea



Suloisia kissankelloja..



Valkoinen syreeni



Kaipailen, jälleen teidän tunnistusapua. Luonnonkukka todennäköisesti, mutta jotkut luonnonkukatkin sykähdyttävät minua, enkä pidä kaikkia ihan rikkaruohoina.. ;)
 Tänä aamuna kuvasin kauniin valkoisen kukan erään talon pihalta, no melkein tienpientareelta.




Sieniä kasvaa kuin sateella. Sitä mietin, että ovatko sienet nyt täällä pohjoisessa, jotenkin aikaisessa, että niitä ei sitten välttämättä ole syksymmällä.. 



Haarapääskyt lirkuttelivat aamusella iloisesti katuvalojen sähkölankalla. Mitähän niillä oli asiaa, syksystäkö kenties kertovat.. niitä ei mielestäni ole näkynyt kesällä samaantapaan.




Nyt jään innolla odottelemaan viikonlopun retkeilyistä kertovan retkeilypostauksen tekoa ja julkistamista. :) Pian taas kuullaan..

Mukavaa alkanutta uutta syyskesäistä viikkoa kaikille!

Lapajärveltä Raakkuun.. Osa 1

$
0
0
Lapajärveltä Raakkuun.. Kartan kohteet 42. ja 41.; Vilmajoki, Vilmajoen laavu ja Sinnamovaaran poroerotusaita ja vanha kämppä

Sallan kyläreitti vihkosestakin löytyvät viisi Etelä-Sallan kohdetta + bonuskohde (ei kuitenkaan ole merkitty karttaan nimellä bonuskohde vaan ihan numerolla, mutta siitä kerron sitten myöhemmin, mikä kohde on..), joka myöskin näkyy kartalla, oli meidän lauantai-päivän retkikohteitamme. Bonuskohteeksi nimesin reitimme viimeiseen kohteen siksi, koska se ei varsinaisesti sijoitu tuohon Lapajärvi-Raakku välille vaan on ylimääräinen kohde reitillä. Lapajärvi-Raakku reitin kohteet on mahdollista saavuttaa ja tutustua yhden päivän aikana, ne viisi kohdetta kuitenkin sijaitsevat vain muutamien kilometrien säteellä toisistaan. Tämä viiden kohteen päiväretkireitti taitaa olla nyt ainoa mitä äkkiseltään tulee mieleen Sallan kyläreitti vihkosesta, toki lukuunottamatta Tuntsaa ja sen kohteita, jotka on myös mahdollista saavuttaa yhden päivän aikana. Reitin aloituskohteeksi valitsimme Vilmajoen laavun Vilmajoen rannalta, jonne pääsi ajamalla Kursun, Lapajärveltä kohtuu hyväkuntoista soratietä etelän suuntaan. Soratie oli vielä alkukesästä ollut laanamisen jäljiltä kivikkoisempi, mutta nyt ajoura oli jo tasoittunut ja sitä ole helppo ajella. Reitin voi toki ajaa siis toisinkin päin, etelästä Raakun kylästä pohjoista kohden Lapajärvelle.

Kursun, Lapajärveltä lyhintä reittiä, aina koukaten pari kohdetta
aina Raakun kylän läpi kartan kohtaan 32., jossa emme nyt kuitenkaan
poikenneet vaan jatkoimme matkaa takaisin pohjoiseen, itään ja kohti bonuskohdetta.



Retkeilypäiväksi sattui sateinen lauantai. Jotenkin se ei kuitenkaan tuntunut haittaavan, kun varustautui oikein, ensin pelkällä sadetakilla tosin. Ja oli mahtava tunne päästä jälleen pitkästä aikaa luontoon, jossa aikakaan ei tuntunut nyt pysähtyvän, oli niin monta reittikohdetta päivälle sattunut ja mielessäni oli rajallinen aika tuohon bonuskohteeseen pääsyyn.. Nuotion äärellä istumista sateen ropistesta laavun kattoon, makkaran paistoa ja ruoan laittoa luonnon keskellä.. hetken oli helpompi hengittää..

Vaatimattoman oloinen Vilmajoki ei antanut nyt aihetta pysähtyä pidempään. Laavu oli kodan malliin rakennettu suojaisa, hyvin säilynyt tulistelupaikka.. nyt matka kuitenkin jatkui, ja nyt huomaan, että kaikessa hötäkässä jäi kuva laavusta ottamatta. Harmittaa, miksihän sitä pitää aina olla niin kiire, ettei tajua moista asiaa, eihän retkellä saisi olla kiire.. No, tässä kuvat Vilmajoesta.




Vilmajoen laavulla on metsäneläimistä ja 1950 ja -60 luvulla olleista savotoista kertovat taulut.
Vilman erämaa on rikasta eläinaluetta ja soratien kupeessa taisikin olla
kyltti rauhoitusalueesta.
Tulistelupaikka on kylttien välittömässä läheisyydessä, Vilmajoki virtaa parin sadan metrin päässä.



Matkamme jatkuu kohti Sinnamovaaran poroaitaa ja vanhaa poroerotuskämppää.
Ennen varsinaista poroaitaa ja aidan luona sijaitsevaa kämppää,
vastaan tulee poronhoidossa käytetty toinen, isompi kämppä ja saunarakennus.
Tätä ei ole merkitty kyläreittikarttaan.

Laudat ikkunoiden päällä voisi
kertoa siitä, että kämppä ei ole enää käytössä..


Saunarakennus




Pitkospuiden toisessa päässä, selän takana, oli pieni puro, jossa saattoi vaikka peseytyä 
saunassa käynnin jälkeen..



Aitaa käytetään vielä nykyäänkin satunnaisesti poronhoitotöissä.
Kesällä, juhannuksen tietämillä räkkä aikaan porot kerääntyvät tokkiin
ja tokat kootaan aitaan vasankorvien merkitystä varten. Jokainen vasa saa tuolloin
korviinsa emänsä korvamerkin, jokaisella poronomistajalla on oma korvamerkki.
Hirvaiden kiima-aikaan syksyllä aitaa käytetään poroerotuksiin, joissa
eloporot ja teurasporot erotellaan toisistaan. Eloporot saavat tuolloin myös eläinlääkärin
toimesta loislääkityksen, jonka jälkeen ne päästetään metsään.
Teurasporot kuljetetaan asianmukaisella kalustolla Sallan poroteurastamolle.




Aidan luona oleva porokämppä.



Tästä matka jatkuu kohti seuraava kohdetta, Suomujärven laavua, seitakiviä ja Portinjokea..
Siitä kuulette sitten myöhemmin.

Portinjoki, Suomujärven laavu ja seitakivet.. 2

$
0
0
Sateisen lauantaipäivän retkeilyn kolmas kohde oli Portinjoki, Suomujärven laavu ja seitakivet. Jos edellinen postaus ei sykähdyttänyt, ja vaikka aloitamme jokikuvalla niin on luvassa muitakin kuin jokikuvia. Eläinkuvia olisi ainakin luvassa, muustakin kuin meidän koirasta.

Portinjoki laskee Suomujärvestä Suomujoen kautta aina Kemijärveen asti. Suomujärvi on Sallan kunnan puolella, ennen Raakkua ylitämme kunnanrajan ja saavumme Kemijärven kaupungin puolelle. Itse Kemijärvi siis sijaitsee jo Kemijärven puolella. En löydä juurikaan netistä tietoa Portinjoesta. Sallan kyläreitti vihon kartassa joki ei näy.


Portinjokea, lähempänä Kemijärven kunnan rajaa..



Kulkiessaan soratietä Lapajärveltä Raakkuun ylitämme Portinjoen muutamaan kertaan. Joka sillan kohdassa on kyltti ilmoittamassa siitä, että kysessä on Portinjoki.

Samanlaisin puuviitoin on koko matkalta merkitty kohteet, myös seuraava kohteemme.
Puuvitat maastoutuvat niin hyvin, että ne jää huomaamatta melko helposti.





Suomujärvellä on hyvin säilynyt kodan malliin rakennettu tulistelupaikka kauniilla paikalla. Sytytämme nuotion ja kuivattelemme hetken vaatteita ja lämmittelemme. Ennen kuin jatkamme Seitakiville.

Katsahdus kodan "ikkunasta" sateiselle Suomujärvelle.
Vasemmalla puuviitta osoittamassa seitakivi -polulle.



Ilmeisen kalaisa järvi Suomujärvi on kun veneitä oli
rannalla useampi.



Makkaraa odottavan aika on pitkä.




Seitakivet ovat mitä luultavimmin tuolla poukaman nokassa..
Tälläkertaa emme kävele ihan sinne asti.. koska sade tuntui kiihtyvän
ja kastelin housuni märässä varvikossa aivan täysin..


Palaamme takaisin nuotiolle vaihtamaan märät vaatteet kuiviin. Kylläpä se sitten lämmittikin, takki ja sadehousut.. ;) Muita vaihtovaatteita ei tullut mukaan.


Paluumatkalla tapasimme iloiseksi yllätykseksi perhosen.
Harmillisesti en vain tunnistakaan perhosta, jonka yläsiivet näyttävät harmailta mustilla pilkuilla
ja alasiivet keltaisilta mustilla pilkuilla.



Kuvissa taitaa vain olla kaksi perhosta. Huomasimme perhosen, vasta kun toinen lehahti silmiemme edestä toisen luo.




Polun varrella seitakiville on iso kivi. Heräsi heti mielenkiinto, että 
voisiko tämä olla seitakivi, mutta se taitaa kuitenkin vain olla pala kivikkoista
kalliota..


Tästä jatkoimme vaatteiden vaihdon jälkeen kyläreitti vihkoon merkittyyn neljänteen (vihkossa numerolla 39) ja seuraavaan kohteeseen.. se on Suomen rotkot -kirjassakin esitelty Portinjoen jokikanjoni Kallioportti. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!

Kallioportti, Portinjoen jokikanjoni 3

$
0
0
Toissapäivän iltana huomasin Räisälän kylässä suuren info-taulun, joka kertoi tälle nyt kulkemallemme reitille uuden nimen, Aitaselän retkeilyreitti. Reitillä pääsee tutustumaan historiaan ja nykypäivään.




Suomen Rotkot -kirjassa esitelty ja Sallan kyläreitti vihkosen kohde numero 39., aivan Sallan ja Kemijärven kunnan rajan tuntumassa oleva Portinjoen jokikanjoni, Kallioportti on seuraava kohteemme. Kuten taisin jo edellisessäkin postauksessa mainita niin kuljemme aivan Kemijärven kunnan rajan tuntumassa ja tässä kohtaa jo vähän hypäämmekin toiselle puolelle, kuntarajaa.

Pitkin matkaa olemme nyt tutustuneet Portinjokeen, josta kerroin edellisessä postauksessa tarkemmin. Niin nyt tutustumme Portinjoen sata metriä pitkään jokikanjoniin, Kallioporttiin. Seinämien korkeus on noin 4-5 metriä. Vaikka tämä on aika vaatimatonkin ja pieni, niin kyllä se minuun teki vaikutuksen. Ei kaiken tarvitse olla aina niin suurta ja hienoa, pienikin voi joskus olla oikein kaunista. Toivon, että sinäkin pidät tästä kuvaretkestä, vaikkakin nyt harmillisesti sattui sadesää ja kaikki kuvissa näyttää niin märältä ja harmaalta..

Kulkiessani pitkin Portinjoki vartta, en huomaa jälkeäkään Suomen Rotkot -kirjassa mainitusta metsäkoneen ruhjomasta hakkuuaukeasta. Koko matkan, eikä matka autolta ole kuin reilu pari sataa metriä, saan kulkea kauniin metsän läpi, punaisin reittimerkein merkittyä metsäpolkua pitkin. Matkan alussa huomaamme vanhan ladon jäänteet. Arviomme tälle ikää.. Ehkei se ihan meille selvinnyt, mutta ei se ihan lähiaikoina ole tässä pystyssä ollut, mutta ei myöskään ihan hirveän vanha.




Yksi ainoa pikainen tilannekuva polun varrelta..



Portinjoki vartta, yläjuoksulta.



Tunnistatteko tämän?
Muistuttaa koivua, mutta en kuitenkaan 
meinaa uskoa, että tämä ihan tavallinen haapa olisi..



Ensimmäinen rohkea, eikä ollenkaan näissä tilanteissa arkajalka,
kallionkielekkeellä kosken pauhua katsomassa.








Ylävirtaan..



Mustanpuhuvien kivien välistä virtaavan Portinjoen
pauhun saattaa kuulla matalan basson lailla kumisevana äänenä,
jossakin kauempana..
Niin monenlaista ääntä tämäkin pieni koski päästää liukuessaan pitkin kivien pintaa, 
läpi parin metrisen rotkomaisen kanjonin. 



Kallioseinämän kivien välistä kasvaa, niin koivua kuin
kuustakin..



Ja saniaistakin..





Ylävirtaan..




 Kosken kuohut laantuvat pikkuhiljaa..




Ehkä tukinuittoon liittyviä tukkeja..



Ylävirtaan..



Seuraavaksi sitten vihkosen kohteeseen numero 33. Se onkin tämän, Aitaselän retkeilyreitin viimeinen kohde. Plus sitten vielä bonuskohde, josta kuulette myöhemmin.

Lisäsin eilen blogini sivupalkkiin suosituimmat tekstit gadgetin.

Hyvää uutta viikkoa kaikille!

Riutukan uittotukikohta 4

$
0
0
Lauantaisen retkeilypäivän viides ja tämän Aitaselän retkeilyreitin viimeinen kohde oli monella tapaa mielenkiintoinen Riutukan uittotukikohta. Näitä tälläisiä entisajan entisöityjä uittopaikkoja näkee enää niin harvoin.. Tai en itse ainakaan kovin monesti tälläisiin törmää. Sadekin alkoi sopivasti tauota ja ilma kirkastui, aurinkokin näyttäytyi. Mutta ennustettu kesän ensimmäinen ukkonen odotteli jo nurkan takana, onneksi se ei kuitenkaan päässyt yllättämään missään vaiheessa retkeä.

Museoviraston vuosina 1991-92 entisöimä Riutukan savotta- ja uittotukikohta oli siis seuraava kohteemme. Alueella on rakennuksia ja uittorännejä. Aluetta ei ole entisöity museoksi, vaan se on kunnostettu palvelemaan alueella liikkuvia matkailijoita ja poromiehiä. Ja sen saatoin ihmetyksekseni huomata kuinka paljon alueella liikkuikaan väkeä.



Riutukan uittotukikohassa on uittorännien lisäksi autiotupa, jossa tukkijätkät ovat aikoinaan asuneet, käytöstä poistettu sauna ja hevostalli, nämä ovat siis kiinni ja niihin ei kulkija pääse. Sekä aitta jossa voi yöpyä. Paikalla on myös laavu ja ulkohuussi kävijöille.

Katsahdus pihan sisäänkäynniltä pihaan,
vasempaan..



.. ja oikeaan.



Saunarakennus, teksti saunan ovessa kertoo, että katossa on romahdusvaara



Autiotupa



Se mikä minut juurikin paikassa yllätti oli ilmeisesti kokonaan uusi rakennus tai uudistettu aitta matkailijoita, yöpyjiä varten. Ja se että, mistä retkeilijät, matkailijat tietävät, että Riutukan uittotukikohdassa on aitta tai hirsirakennus, jossa voi juurikin yöpyä.. Koska itse kuulin asiasta vasta ensimmäisen kerran tällä käynnillä, netistä googlettamalla löytyy jotakin, mutta en ihan heti äkkiseltään hoksinut mainittavan yöpymismahdollisuudesta. Aitassa oli keittomahdollisuus, pieni kamina ja nukkumapaikka. Vieraskirja kertoi, että yöpyjiä oli tainnut olla aivan vasta ja useinkin ja muita ohikulkijoita tiuhaan.  Eikä yöpyjän ihan kovalla laverilla tarvi nukkua, aitassa oli kaksi hyvän näköistä joustinpatjaa.

Aittarakennus



Aittarakennuksen seinillä on vanhaa metsätyöhön liittyvää
esineistöä esillä.





Jo täyttyneitä vieraskirjoja ja Suomen Rotkot -kirja.
Yllätyin kun näin kirjan täällä. Kirjassa ei ollut mitään tekstiä kenen
se olisi ollut. Joku oli joko tarkotuksella sen jättänyt tänne tai
unohtanut. Toivottavasti kirja säilyy siellä. Kirjassahan siis esitellään
mm. tuo edellinen kohteemme tällä reitillä. Olisiko ehkä kenties kirja siksi täällä?


Kurkistus aitan ovesta ulos


..ja ikkunastakin 



Raakunjoki virtaa ihan vieressä



Ennenvanhasta eristystä



Uittorännit sijaitsevat Raakunjoessa. Raakunjoki kuuluu Kemijoen vesistöön, jonka uittoväylien yhteispituus on ollut suurimmillaan lähes 4000km. Ensimmäiset uitot alueella ovat olleet jo 1800-luvun lopulla. 1930 -luvulla työttömyys oli kovaa silloin savotat ja uitot olivat tärkeä tulonlähde.



Sammaloituneita tukkeja



Uittorännejä







 Sängyt ja pöydät ovat paikallaan



Raakunjoen ylittävä silta pihan sisäänkäynnillä.



Esittelemissäni Aitaselän retkeilyreitin kohteissa kannattaa siis ehdottomasti poiketa, jos liikut täälläpäin ja kun reitillä on paljon käytetty ja suosittu yöpymispaikka. Soratien varrella voi poiketa moneen nättiin nähtävyyteen.

Museovirastorestauroi sivulta voit lukea uittotukikohdista, myös tästä kohteesta.
Myös Lomamatkalla Pohjoisessa kirjoittaa kauniisti kohteesta blogissaan, kannattaa vilassa sekin.

Hyvää viikonloppua!

Hunajalammen virkistyskalastusalue (bonus-kohde)

$
0
0
Koitti kotiinlähdön aika. Kotimatkan taitoimme Joutsijärven kautta ja jo suunnitellussa reitissä, viimein elikkä alussa bonuskohteeksi mainitsemani kohde oli Hunajalammen virkityskalastusalue.

Keskellä Joutsijärven kylää oleva Hunajalampi on hieno taukopaikka noin muutenkin, kun parkkipaikalla on grillikota, ulkohuussi ja lapsille liukumäki. Lammen ympäri kulkee pitkospuut ja sen varrella on kolme laituria. Me siis kiersimme koko lammen, tarkoituksenamme kalastaa yksi lohi ja mahdollisesti muutama muu kala.

Hunajalampeen on istutettu lohta ja kirjolohta. Hunajalammelle voi ostaa kalastuslupia Joutsijärven kyläkaupasta. Niin teimme mekin. Ostimme yhden tunnin luvan, jolla oli lupa ottaa yksi lohi, se mikä ensmäisenä sieltä saattuu tulemaan.

Lammella oli myös kaksi muuta kalastajanuorukaista. Ympäristön maisemanhoidollisissa tehtävissä oli kylän lampaita. Lampi on siis aidattu ja lampea kiertäessä välillä oli kaksi porttia.

Ennen kuin ostamamme kalastusluvan tunti alkoi, teimme ruokaa grillikodalla. Mahat täynnä oli hyvä lähteä narraamaan lohia. Annoin miehen hoitaa tämän homman, ja itse hoidin kuvaushommat ja olin tukijoukoissa.

Tunti alkoi kulua loppupuolelle, kun Suomun suunnilta alkoi kuulua ukkosen jyty. Sitä kuulostelleen, oli kierrettävä lampi sutjakkaasti. Mutta onneksi ei ehtinyt päälle asti ja ehdimme kiertää lammen kokonaisuudessaan. Onneksi vesisadekin laantui jo silloin aiemmin Riutukassa, niin täälläkään ei sitten satanut.

Tästä on hyvä aloittaa. Taukopaikan pihapiiristä lähdettäessä ensimmäinen laituri.
Alueella on myös Salpalinjan betonikorsu, siellä emme käyneet nyt,
ollaan käyty siellä jo aiemmin.




Lumpeenkukka





Vastarannalla yksityisen rantasauna


Rantasaunan rannassa oli kaunista keltaista
kurjenmiekkaa




Lampaat maisemanhoijossa



Olisikohan salaman halkaisema puu



Suopursuruostetta näkyi jonkinverran veden pinnalla.




 Syksyn merkkejäkö?



Vastarannan kurjenmiekat





Loppumatkan voi kulkea kylätietä


Kylämaisemaa, ja kaunista villiniittyä!


Lohi ei nyt napannut onkeen, ei kuulostanut muillakaan.. Kala ei ollut syönnillä.

Huh, tämän maratonpostauksen jälkeen jos vähän huokasis.. Postauksen aiemmat osat voit lukea vielä vaikka näitten linkkien kautta. Lapajärveltä Raakkuun osa1, Portinjoki, Suomujärven laavu ja Seitakivet osa2, Kallioportti, Portinjoen jokikanjoni osa3, Riutukan uittotukikohta osa4.

Kesän lämpö on helliny meitäkin nyt semmosen viikon verran ja vielä näyttää pari päivää ennusteen mukaan jatkuvan. Sumuaamuistakin on saatu nauttia. Tänään on Pertun nimipäivä. Olen kuullut puhuttavan Perttulin poudista.. Kesäkukkapostausta jos alkais seuraavaksi suunnittelemaan.

Mukavaa kesäviikkoa kaikille!

Helle helli.. - kuiskaus menneestä kesästä

$
0
0
Elokuinen hellejakso käväsi viime viikolla meillä täällä Lapissakin. Nyt kai voi sitten hyvillä mielin alkaa odotella syksyä. Vaan kylläpä tuo alkaa jo näkyä, puissa ja maassa.

Helleviikon aikana touhuilin pihalla, samoilin metsässä, keräsin mansikoita ja mustikoita talven varalle, nautin kesästä.. nyt haikeana jätän sen taakse.. Mansikoita poimiessa lehahti paikalle kaunis oranssin keltainen pikkuperhonen. Näitä värikkäitä perhosia näkee täällä pohjoisessa niin harvoin. Yleisempiä, tai ainakin mitä nyt olen tänä kesänä nähnyt, ovat juurikin aivan vitivalkoisia tai sinisiä ja ne vain lentelevät, niillä ei ole koskaan ollut aikaa pysähtyä lehdelle. Mansikka- ja mustikkasato on ollut paikoin heikompi kuin viime vuonna. Puolukka alkaa punertaa vasta poskiaan.

Hellejakso päättyi kun tiistain ja keskiviikon välisenä yönä saatiin taivaan täydeltä vettä. Mennyt kesä oli myös vähätuulinen. Nyt ulkona on semmoset puuskat, totta se kiskoo huomista sadetta.. lupas tänne nimittäin runsaita sateita huomiselle Suomen Luonnon päivälle. Sisällä alkaa jo paleltaa, villatakki niskaan.. Toisaalta tuntuu ihan hassulta. Viime viikon helteissä kävin iltauinnilla ja heitin talviturkin, vasta... Vesi oli kylmää, eipä tuo juuri ole päässyt paljoa lämpenemään. Ja nyt istun ulkona kevyttoppa päällä puhdistamassa mustikoita. Sormet sinisinä, pakaste on nyt täynnä sinistä ja punaista kultaa!

Mennyt kesä oli myös vesisateen ja koleuden kyllästämä. Kesäkukkien kukinta oli vaisu keskikesän koleudessa, mutta elokuinen helleviikko antoi runsaasti intoa uudelle puhkeamiselle. Kukat kukkivat vieläkin, sillä aika vastahan hyvästelimme hellepäivät. Myös keväällä onnistuneesti kasvattamistani kahdesta liljansipulista, toinen puhkesi helleviikon aikana kukkaan. Jännityksellä odotin että minkä väriset kukat nupusta tulee.. Vaaleanpunaista näyttivät. Olivat siis monipakkauksessa, muistaakseni neljää eriväriä, yksi kutakin väriä piti olla. Ja piti olla myös kerrotumpi, mutta aika yksinkertaiselta se minusta näyttää.. Ja ne kukkivat vieläkin. Toinen kukkavarsista on vielä siis kukkimatta. Kesäkukista marketta näyttää avaavan vielä nuppuja, olin jo heittämässä sitä pois kun ei näyttänyt enää kukkivan laisinkaan, ehkä vielä odottelen.. Kesäkukista lisää myöhemmin, nyt fiilistelen kuvin mennyttä helleviikkoa.

'Roselily mix' lilja






Kaunis mansikan poiminta kaveri. Mutta kuka?



Siiven alapuolella pisteitä



Raukalla oli pala pois siivestä.. vanhuus taitaa heille tulla
näin kesän lopussa.


* * *




Elokuun pimeinä iltoina
puiden suhinassa
kesän viime henkäys,
haikean suloinen
ja syksyyn katoava.
- Kuiskaus menneestä kesästä

Maria Alstedt


Hyvää elokuun viimeistä viikonloppua kaikille!

Elokuista sumua

$
0
0

Elokuinen pitkään järven, peltojen ja katujen yllä
häilyvä vankka parin viikon takainen aamusumu saa minutkin liikkeelle.
Hieman kauemmas tutusta lenkkipolusta, lenkkipolun
varrella olevasta lammesta.

Suuntaan kotikuntamme kirkonkylälle,
Märkäjärven rantaan.
Märkäjärvi on linturikas. Linnut vain aina uivat kauemmas
kun saavun rantaan, nytkin ne vain hukkuvat sumuun.

En jää odottamaan sumun haihtumista, se olisi
voinut kestää kauan.. vaan ei, heti kotiinpäästyäni
sumu on poissa ja aurinko tervehtii iloisesti.



Märkäjärvi





Sumu peltojen yllä häilyy 
puut uniset huokaavat. 
Polun varrella kaarrellen päilyy 

veet hopeanhohtavat. 
Niin uuvun säveleen vienoon, 
mi hiljaa humisten soi. 
Olen loihdittu, lumoissa tienoon. 
En irrota tahdo, en voi. 



B. Gripenberg 


Kaunista syyskuuta kaikille!

Kesäkukkia..

$
0
0
Syksyn merkkejä on jo vahvasti ilmassa. Ihan yllätyin eilisellä aamulenkillä, miten paljon syksyn keltaisia koivunlehtiä oli varissut lenkkipolulle. Onhan jo syyskuu ja tuossa edellisessäkin postauksessa on jo paljon syksyn tuntua. Yöpakkastakin on ollut. Silti kesäkukat vain jaksavat porskuttaa, mutta en usko, että ne kovin kauaa säilyy hyvänä kun pakkanen pääsee nipistämään usiammasti. Itseasiassa nehän eivät oikeastaan edes keskikesällä kunnolla kukkineet, oli niin koleaa. Elokuun lopulla ollut hellejakso sai ne puhkeamaan kunnolla kukkaan. Jopa siis marketta, jota olin jo heittämässä pois, mutta muutaman kukan vielä avasi. Pian nämäkin vaihtuvat jo syyskukkiin. Yhden jo ostinkin, niistä joskus toiste.. Osa kuvista on otettu alkukesällä, osa nyt elokuun lopussa.


Tässä elokuun lopulla otetussa kuvassa taitaa tiivistyä ne minun lempivärit kesäkukissa. Se on vain kumma, että sieltä aina tahtoo tarttua matkaan punaista, pinkkiä jne..

Kassiin päätyi verbenaa, petunioita..



Ja kesäleimua ihanassa herkkuvärissä,
alkukesästä otetussa kuvassa..



Elokuun lopulla..



Tänä kesänä yritin tehä poikkeustakin. Ostin keltaisia samettikukkia eriväreissä, aika pian ne kuihtuivat, alkukesällä ne vielä olivat hyvin kukassa.. kun en muistanut kastella ja olihan tuo kesäkin niin kolea.. 



Ihana violetti petunia siirtyi myöhemmin omaan ruukkuunsa.
Elokuun lopulla sekin puhkesi täyteen loistoon.



Myös tuttu ja turvallinen neilikka, päätyi minun 
kesäkukkakassiin tänä kesänä
ja näytti parhautensa elokuun lopulla.



Etupihalla oli tänä vuonna vain oikeastaan tämä, minun mielestäni enkelipelargonia, en muista millä nimellä se minulle myytiin. Pelargonia oli kiitollinen kukkia, vaikka unohinkin sen välillä kastella ja oli varjopaikassa koko kesän. Elokuun lopulla se oli jo vähäisen kastelun takia nuupahtanut ja heittäny kukkimasta.
Olenkin nyt miettinyt, että talvettaisin sen.. Mietin vaan, että minkälaisessa mullassa se on talven yli, omassa ruukussaan ja mullassaan vai hiekkaämpärissä?


Ja kuvitelkaa torille sain menemään 20e, + sitten päälle vielä marketta ja samettikukat marketin kesäkukkamyynnistä... Hups, kallista, ja oikeastaan näin vähän kukkivaa sitten tuli.. Kesäsäiden syy! ;), joskus ehkä muistin lantaveellä kastella. Ei se ehkä kallista ole, mutta kassillisen sain sillä kukkia.

Keväällä sisällä siemenistä esikasvattamani ja suorat uloskylvöt eivät ehtineet kukkaan tänä kesänä. Poikkeuksena tuo vaaleanpunainen lilja, joka alakuvassakin näkyy. Daalianjuurakkoa yritin myös esikasvattaa, ei ehtinyt sekään. Mietin, että olisiko se mahollista myös talvettaa sisällä, jos niin miten? Todennäköisesti kellari tulisi olemaan sen paikka..


Elokuun lopulla kuvattu. Siistin samalla tuon kukkapenkin reunan, kun oli alkanut nurmikko kasvaa kivien välistä, harsokangasta alle, kiviä päälle..


Niin ja hei, muistatko sen minun postauksen siitä Suuresta Ruotsiin muutto -näyttelystä? Nyt sen yksi osanen Arvet -kiertonäyttely on siirtynyt Turkuun, oisko siinä sulle käyntikohe viikonlopuksi.. ;)

Hyvää syksyistäkin viikonloppua kaikille!

Räisälän lossi

$
0
0
Meijän kesään kuulu myös tutustuminen Finnferriesen lipun alla seilaavaan Lapin ainoaaseen lossiin ja Käsmänjoen ylitys Räisälän lossilla. Tämä vaijerikiskoilla kulkeva lossi on Räisäläläisille sekä matkailijoille oiva kulkupeli, se lyhentää heijän matkaan Kemijärven kaupungille n. seittemisen kilometriä. Ja matkatessaan lossiin, tai lossilta pois kuljetaan Suomun laskettelukeskuksen ohitse, joka muuten on nyt taas tarkoitus avata turisteille. Kesällä lossi on ahkerassa käytössä, noin 100-150 autoa kulkee tämän lossin kautta päivässä. Tämä harvinaisuushan on jo siis nähtävyys itsessään!
Talvisin tämän jokipätkän voi ylittää jäätietä pitkin.




Vastavaloon pika-pikaa kuvatus lähtevästä lossista.. eihän se meiltä karannu, ei... ;)


Lossin rantaa



Sillä välin kun ooteltiin lossia takasin, vaikka sen matka ei kyllä muutamaa minuuttia pitempään kestä, pyörähettiin Räisälän kylässä kuvaamassa Räisälän kappelia 



Sitten päästiinki lossin kyytiin.. 
Tämä oli minun ensmäinen kerta lossin kyytissä, kyllä,
 ensmäinen kerta. ;) 



Lossi kulkee väliä Räisälä-Haaparanta
Vastarannalla siis Haaparannan kylää




Nyt olemme jo kuitenkin aivan ruskan sylissä - koivun lehdet kellertää, haapa ja mustikan varvut helottaa punaisenaan.. on ihana ruskan aika, johon palaan kuvienkin kanssa tulevissa postauksissa.

Hyvää syyskuun toista viikkoa kaikille! :)

Puutarhassa..

$
0
0
Pitkästä aikaa eilen tongin puutarhassa sitten alkukesän.. ja lukuunottamatta sitten sitä kukkapenkinreunuksen siistimistä. Nyt tein kerralla pikkusen enempi, mutta vielä jäi jotaki, ainahan sitä jää.. Koska hankinnassa on vielä kukkasipuleita ja keisarinkruunupenkin mullostuksen alotin.. siltä osin, että kaivan ne sipulit pois ja istutan uudestaan. Muuta en siihen todennäköisesti nyt teekään. Tosin tais olla väärä ajankohta.. :( tai sitä tässä nyt selvittelen. Semmosta se mulla vähän on tämä puutarhastelu välissä, takapuoli edellä puuhun ja aika äkkiä sieltä saatetaan joskus tipahtaa todellisuuteen.. :)

Alkuviikosta kävin taimistokierroksella Pudasjärvellä ja Taivalkoskella. Onneksi mukaani tarttui vain kahta kukkalajiketta, tähän aikaan taimistoilla kai on jo alennusmyynnit, niin sekin oli mukavaa, tai ainakin näillä taimistoilla. Etupihalle ostin Pudasjärven kukkahuoneelta Sammalleimua, ne istutin nytten ja siirsin, kappas vain, keväällä istuttamani rentukan pois.. Saa nähä mitä sitä ens kesänä hyyryä, että siihen pitää saaha jotaki ja sitten sen kuitenkin loppukesällä nykkäsee pois. No näillä muilla perennoilla oli niin ahtaan näköstä tuossa penkissä, että tein vähän tilaa ja en nyt kuitenkaan ole varma tykkäänkö rentukasta siinä kohin, kulleroako sais jostaki joen penkereeltä, niin se olisi kauniimpi, ehkä.. Rentukan tilalle siirsin penkistä tulikellukan.

Roosa-koira näyttää paikan mihin EI kannata istuttaa yhtään mitään, koska se on koirun toinen
tonkimispaikka! Tai lähinnä sillä pitäs päässä aijan ali naapurin puolelle, ennen joskus siitä on päässy ja nyt kun se on tillkitty verkolla niin jokainen mahollinen rako naapuriin pitää ettiä. 
Koska tämä koira on niin ihmisrakas, että lähtis vaikka kenen matkaan!
Mutta enhän minä sitä kellekään anna, vaikka se välissä seisooki keskellä
kulkuväylää poikittain eikä väistä emäntäänsä tai saatika isäntäänsä.



Takapihanpenkissä kukkii yksi punatähkä. Pidin tätä kamalan vaatimattomana kukkijana/kasvina, mutta ihan kiva tuo ehkä on.. Ei ehkä pääse nyt oikeuksiinsa siinä missä kasvaa. Isommassa ryhmässä ehkä paremminkin, missä on muita pitkiä kaverina. Tämän kevään kokeiluja..



Yksi mysteerikasvikin penkissä on. Olen vähän ootellu, että mitä tuosta tulee, mutta ei siitä näytä tulevan mitään. Nykkäsenkö pois?



Samaiselta taimistolta löysin myös sen mitä lähin hakemaan eli sinistä tarhakylmänkukkaa. :) Nekin istutin nyt. Nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin, että se säilyy etupihanpenkissä.. Mikä tahtoo olla koiran peserryspaikka ja myyrätkin siitä vilistää.. Muistetaan tämä kohta alkukesästä, kun sinne istuttamani kukkasipulit eivät juurikaan päässeet kunnolla kasvuun kun aina oli varret nakerrettu. Toivotaan, että myyrät ei tykkää kylmänkukan varsista.. Ei ainakaan viime yönä ollu, vielä.. Myyränlisku on pyytämässä talonnurkalla ja joka yö ja kerran päivässäkin siihen aina myyränpoikanen on napsahtanut, muutaman kerran myös päästäinen ja pari kertaa isompi.

Pudasjärven kukkahuoneelle, toiseksi lähin.. no jos ei lasketa Rovaniemen taimistoja, mutta liikkessä oltiin siellä suunnilla niin.., jäi vielä pari ihanaa juttua mieleen pyörimään, kuvat niistä jäi nyt ottamatta, mutta, sain nenääni kokopäiväksi leijailemaan huumaavan liljojen tuoksun. Muistaakseni kukassa oli valkoista ja ihanaa pinkin/punaisen sävyistä liljaa, tätä punaista jäin vielä haaveilemaan. Koska olin kai järkevä tässä kohin ja ostin vain kuitenkin niitä mitä olin ajatellu, kun näille kahelle ei ois ollu kukkapenkkiä, vielä ainakaan. Ja tosiaan toiseksi siellä oli kaikenvärisiä ihania syysleimuja kukassa, nekin oli niin vaikea jättää sinne, mutta ehkäpä mietin ensin niille paikan ja ostan sitten. :) Järkevää, eikö totta? ;)

Samalla pyörittelin kolmen koivuangervon ympäriltä kivet pois, huh, olipas niissä painoa, tai mulla huono kunto.. ;), sillä ajatuksella, että siitä ehkä joskus vois leikata nurmikkoa ja kivet pensaiden ympärille ei tuntunu enää hyvältä ajatukselta. Tässä pari postausta tuosta kulma- tai nurkkapenkiksi kutsumastani koivuangervopenkistä vuodelta 2014  ja alempana toinen linkki.., joka koki nyt muutoksen. Samalla pelastin sieltä kangasajuruohon ja siirsin samanpenkiin keltapäivänliljan ja korallikeijunkukan kanssa. Kattelin samalla postauksia taaksepäin, kuinka onkaan minun kukkapenkit muuttuneet vuosien varrella ja mielestäni vain kokoajan parempaan suuntaan. Tosin lukuunottamatta sitä, että melkein hukkasin kaksi kasviani, no toinen noista on vielä hukassa, keltamaksaruoho, eikä ole enää näyttänyt elonmerkkejä.

Koivuangervoissa on kauniit ruskanvärit



 Nämä pisarat ovat kastelukannusta.
Nyt Suomessa liikkuva korkeapaine on yltänyt meillekin,
nytkin ulkona on kaunis syksyinen auringonpaiste.




Hyvää viikonloppua kaikille!

Ruskan sylissä..

$
0
0
Kuulen kurjen laulavan.
Tunne tuulen puhalluksen hiuksissani.
Auringon lämmön sydämessäni.

Istun hiljaa kivellä ja ihmettelen..
Kaikki kaunis on tässä.
Kaikki kauniit värit, valot, varjot..
Valot, varjot, ruskan värit, taivaankannen sinistä peiliä vasten.

Sydämessäni liikahtaa. Ihminen on niin kovin pieni tässä katoavassa maailmassa.
Taivas on avara, ihminen vain yksi pieni olento. Joka haihtuu pois,
aivan kuin kurki muuttaessaan syksyllä kauas lämpimään.

Minun on kuitenkin hyvä olla. Minulle riittää tämä pieni mäen nyppyllä tässä aivan lähellä.
Tässä voin hengähtää, nähdä kauemmas, yrittämättä mitään suurempaa.
Tänne palaan vielä uudelleen.


Pistin paperille ajatuksiani tänään aamukävelyllä Lemminginkorvessa. Kun aurinko porotti jo heti aamusta pilvettömältä taivaalta kovin kesäisesti ja tuuli vain suihki hiuksissani. Hiljennyin ja hengähdin.. Ajattelen, että syksyyn kuuluu kirpeys, pakkasaamut, sumuja.. niiden aika ei vain taida olla ihan vielä. Nyt on vuoro kesän, se onkin kuin kesän toinen tuleminen ja toinen kuiskaus menneestä kesästä.




Ja tänäviikonloppuna minulla olikin aikaa istahtaa koneelle jälleen kaikessa rauhassa, kun mies on viikonlopun töissä, niin oli oiva hetki päivittää blogia siitä mitä juuri nyt on meneillään. Ruskaa ja syksyä, vaikkakin vähän vaatimattomampi on ruska tänä vuonna, ei ihan joka paikassa mustikanvarpukaan punerra voimakkaasti.

Retkilläkin olen toki ehtinyt käydä, mutta tähän menneeseen kesään on kuitenkin mahtunut niin paljon menoa, että päivitän sitä mukaan kun kerkiän, olkoonkin sitten niin, että tulee vähän jälkijunassa. Mutta aivan pian saamme postauksissakin ruskan ja syksyn kiinni!





Poikkesin myös Junginlammella.
Niin moni aamulenkki on minut tänne viennyt, 
toivon, että saan poiketa täällä jatkossakin.
Ja miksipä en saisi. :)



Tapasin siellä myös sudenkorennon, joka lehahti paikalle kuin tyhjästä ja jatkoi taas matkaa niin,
 että sain napattua kuitenkin kuvan.



Kotipolkuja ruskalehtien peitossa..



Nyt toivottelen,

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Ruuhijoen luontopolku, osa1

$
0
0
Palataan reilun kolmen viikon takaisin tunnelmiin elokuiseen iltaan, kun ruskasta ei ollut vielä tietoa ja kesäkin yritteli vielä kolkutella nurkissa. Tämän kesän aikana oli ollut aikomuksena kulkea Sallan kirkonkylälle avattu uusi Ruuhijoen luontopolku. Helppokulkuinen soratie kulkee koko matkan Ruuhijoen kyljessä.. Talvisin luontopolku on moottorikelkkareittinä. Kuljimme elokuisena iltana iltakävelyllä ensimmäisen pätkän polkua ja toisen osan jätin sitten myöhemmäksi, jonka kuljin koiran kanssa viime viikolla syksyinenäpäivänä aamulenkillä. Polkua pitkin pääsee aina Sallan hautuumaan kohdalta, josta reitti alkaa/päättyy, kuinkapäin sen vain haluaa kulkea, Sallan kirkonkylälle asti, tai sitten tosiaan toisin päin. Me kuljimme juurikin hautuumaalta kirkonkylälle päin tämän yllättävän kauniinkin reitin. Yllätyimme siis tosiaan kuinka kaunis jokimaisemapolku on ja kuinka lähellä se loppujen lopuksi meitä olikaan.


Alkumatkan puoliväliin on rakennettu kota tulistelupaikkoineen ja ulkohuussit.






Kodan jälkeen voi ylittää Ruuhijoen ja jatkaa aina Sallatunturiin asti.





Ei näy kaloja..









Aivan kielenpäässä on tämän vaaleanpunaiseenkin vivahtavan kukan nimi, mutta ei juolahda mieleen.. Tiedätkö sinä?



Tässä meidän reitin puoliväli ja tästä jatkoimme kaunista koivukujaa pitkin kohti asfvalttikatuja ja kotiin.. 

Jokin vanha vesipumppu tai vastaava.



Tässä kuvassa ei aivan näy koivukujan kauneus, muuta kuvaa ei näköjään tuolta tullut otettua.



Ruuhijoen luontopolusta karttakuva löytyy Citynomadi -sivustolta. Luontopolun toiseen ja jälkimmäisen osaan palaan myöhemmin. Nyt hyvää alkanutta syksyyn puoliväliä kaikille! :)

Ruuhijoen luontopolku, osa 2

$
0
0
Ruuhijoen luontopolun toisen ja loppupätkän kuljin koiran kanssa kaksi viikkoa sitten syksyisenä aamuna, kun ruska vielä vienosti aloitteli. Syysaamut ovat nyt monesti olleet pilvisiä, mutta iltapäiväksi on kirkastunut, niin nytkin. Ilma on lämmin, mutta pilvinen.

Jatkoimme matkaa koivukujalta, mihin viimeksi päätimme matkan ja jatkoimme kohti Sallan kirkonkylää. Sama helppokulkuinen soratie jatkui, joka on siis talvella moottorikelkkaurana.





Matkan varrella saa ihastella vanhaa ikimetsää.
No, tässä kuvassa lähinnä känkkyräkoivuja, mutta ikimetsääkin löytyy.



Tässä vielä yksi kuva tuolta ekalta pätkältä,
ja elokuun kesäillasta.. Ikimetsää, olettaisin tai ehkä
lehtometsää.



Loppumatkalle on tehty useaan kohtaan levähdyspenkkejä.




Vanhainkodin kohdalla on tehty riukuaitaa.
Taustalla, puiden katveessa, näkyy Sallan vanhainkodin rakennuksia.



Vanhainkodin kohdalla Ruuhijoki varteen oli tehty aita, jossa on portti.



Luonto on tehnyt tehtävänsä.





Loppumatkasta bongattiin kuutamokin taivaalta.



Matkan voi jättää joko tähän Urheilukentän kohdalle tai jatkaa polkua pitkin aina Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museolle asti. Mutta me ainakin nyt törmättiin kuljettuamme jonkin matkaa rakennustyömaahan, joka oli täysin ylitse pääsemätön este. Sitä ei voinut mitenkään kiertää, eikä sen läpikään oikein kannattanut kävellä. Maasto on polulla paikoin hyvin märkä ja lopulta sain kasteltua lenkkarit ja sukat, joten palasimme takaisin soratien päätöspisteeseen. Ehkäpä täytyy yrittää joku päivä kulkea loppupolku museolta päin kirkolle, aika näyttää, joka sekin kartan mukaan näyttää kulkevan aivan Ruuhijoki vartta.



Polulta saa ihailla peltomaisemaa.



Citynomadi sivustolta näet reitin ja karttakuvan Ruuhijoen luontopolusta. Virallisempi nimi Ruuhijoen luontopolulle taitaa olla Ruuhijoen ulkoilureitti.

                                              *     *      *     *     *     *    *    *    *    *    *  

Ilma näyttää nyt niin syksyisen ankealtakin ulkona ja se vesisateen tuoma pimeys on hiippinyt sisällekin. Tuntuu, että pitäisi laittaa kynttilöitä palamaan. Taitaa yltää meillekin ne viikonlopuksi, tai nyt perjantaiksi luvatut rankkasateet, ainakin ilma on niin pimeä, että hieman se mieltäkin laittaa apeaksi. Toivoin pääseväni viikonloppuna pienelle retkelle tai puutarhaan möyrimään, mutta säiden puolesta näyttää heikolta. Mutta kun säille emme voi juuri mitään, niin täytyy nauttia nyt vaikka sitten siitä, että saa hyvällä omalla tunnolla olla sisällä ja vaikka värittää aikuisten värityskirjaa, jonka minäkin ostin, mutta juuri yhtään en ole vielä ennättänyt värittää!  Hyvää viikonloppua kaikille!

Ruskaretki Kullaojanputoukselle

$
0
0
Huomaan nyt kuinka retkeilyn täyteinen kulunut kesä ja syksy ovat olleet. Jatkan siis retkeilypostauksien sumien purkamista ruskaretkipostauksella Sallan Naruskalla sijaitsevalle Kullaojan putoukselle, jossa vierailimme vajaa pari viikkoa sitten, jolloin ruska väritti kauniisti maisemaa ja joka on ollut yksi tämän kesän haaveista, päästä käymään ko. putouksella. Ilma oli aurinkoinen ja kesäisen lämmin. Vaikka kuvia on paljon, suosittelen katsomaan loppuun asti.

Kullaojan pienestä, mutta vaikuttavasta erämaanluonnon keskellä olevasta portaittaisesta putouksesta löytyy esittely myös Suomen vesiputoukset sivustolta, sieltä löytyy myös opasteet ja kartta kohteeseen.

Tämän kevään tulvat ja runsaat vesisademäärät eivät olleet päästäneet putoustakaan kuivumaan. Vesi virtasi putouksessa runsaana, sen sijaan ennen itse putousta Kullaojan pääsi ylittämään vaivatta, paikoin se oli tarpeen jos halusi kuvata pienempiä veden virtauksia eri kulmista. Mutta putoukselle päästäkseen se ei ole tarpeen. Kullaoja virtaa alas kalliojyrkännettä läheiselle järvelle. Könkääseen kuuluu myös kallioseiniä, luolia ja upeita näköaloja.

Kullaojalle ajetaan asfalvattitien päätyttyä soratietä Sallan kirkonkylältä Naruskan suuntaan ja jatketaan kohti Tuntsan erämaata. Matkaa Sallan kirkolta tulee n. 90km. Aivan suora tiematka ei ole, kun saavutaan Naruskalle, Tuntsaan käännytään Värriöpirtintielle, oikealle jää Naruskajärvi ja Kullajärvi, joiden rannalla näyttä olevan mökkejä ja asukkaita. Onhan kiivain metsästyssesonki menossa. Itse putouksella saadaan olla ihan rauhassa. Jatkamme Pimiäselälle asti, josta Värriöpirtintie haarautuu, käännymme vasempaan, jatkamme tarkastellen maastoa, noin karkeasti arvioituna 2km matkan, missä voisi olla hyvä levikepaikka autolle. Hyvin sellainen löytyykin, tästä on kuljettu ennenkin.

Karttaa apuna käyttäen, siitä ja Suomen vesiputoukset sivuston vinkeillä tutkimme maastoa ja lyhintä reittiä Kullaojalle. Köngästä ympäröivä maasto on paikoin kauniiksi sammaloitunutta kivikkorakkaa. Mutta sitä pitkin on käveltävä tarkkaan. Valitsemallamme reitillä sammaloitunutta kivikkorakkaa on vain ihan vähän lopussa, lähellä putousta.  Kävelyä itse putoukselle tulee n. 500 m, alussa paikalle menee polku, mutta loppumatka, vanhan raihnaisen metsästysmajan jälkeen, muutuu poluttomaksi.




" Persoonalliset huussit " -kilpailuun.. 



Kulje suoraan eteenpäin ja käytä suunnistusvaistoja! Täältä on turhaa etsiä sinisiä tai muunkaan värisiä reittimerkkejä. Ja tuskin se onkaan tarpeen. Veden virtaus ja solina kuluu lähes kokoajan oikealla. Kierrettiin käytännössä koko putous. Saavuimme putoukselle oikealta ja pienen evästelyn jälkeen, hyppäsimme pienen virtauksen yli tutkimaan kallioita ja upeita maisemia, jotka päältä avautuivat. Jolloin olimme putouksen vasemmalla puolen, ja tästä jatkoimme takaisin autolle, hypäten jälleen yli Kullaojan pienen virtauksen.

Mietin, mitä muuta ylistävää ja tärkeää tietoa voisin kohteesta kertoa.. Ehkä sen omanlainen kauneus pitää itse kokea ja käyttää vähän vaivaakin, että paikalle pääsee. Mutta kyllä näkymät palkitsee ja on sen vaivan väärti!


Sammaloitunutta kivikkorakkaa






Kullaojaa ylävirasta ennen putousta






Yläpuolelta putous ei näytä vielä juuri miltään. 
Tästä alas pääsy vaatii vähän kiipeily taitoja, mutta ei ole kuitenkaan mitenkään vaativa.



Kullaojan putous





Kallioseinämää



Tänne päälle kiikumme  myöhemmin, Kullaoja laskee tähän lampareeseen



Putoukselta laskevan veden pärskeitä.






Neljään suuntaan pärskeitä pienellä alalla.
Näetkö kuvassa "Kruunun" tai pyörtiäisen?





Kullaojan putousta eri vinkkelistä





Pieniä "luolia".



Jotta putouksen pärskeitä pääsee kuvaamaan lähempää, on mentävä kivien välistä.
 Ja vaatii myös hieman kiipeilytaitoja.



Putouksen pärskeitä






Tänne päälle pääsy vaatii myös hieman kiipeilytaitoja.



Tähän putous laskee




Retkikunnan rohkein.



Upeat maisemat avautuvat kallion päältä



Sitä uskomatonta kivikkorakkaa, joka aluetta ympäröi putouksen vasemmalla, 
on vaikea saada yhteen kuvaan.



Paluumatka taittuu Kullaojaa ylävirrasta ylittäen



Sammaloitunut "silta"




Tämäkin jää yhtenä unehtumattomana retkenä muistoihin..

Ruskaa Naruskajoella

$
0
0
Pari viikkoa sitten ruska soitteli sulosäveliään Naruskajoella. Nyt ruskalehdet alkaa jo olla enemmänkin pudonneet maahan kuin että, ne olisivat puissa. Palatessamme Kullaojalta, poikkesimme Naruskajoen sillalla. Retkestä Kullaojan putoukselle voit lukea tästä.




Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen!
Ylt’ympäri ruskeat rungot läpi havujen vehreyden,
märät kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa,
— en mitään maailmassa voi siten rakastaa.

Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen,

joka mättään väliin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen.
Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alastonkäsivartensa paljaat 
ja voimakkaat ylös tuuliin nostanut on.

Tätä tuoksua syksyn mullan! Ei ole sen vahvempaa.

-Saima Harmaja-


Hyvää viikonloppua!

Liebester Awards

$
0
0
Kiitos Liebester Awards -haasteesta Eevireginalle, Jokirannassa blogiin. Haasteiden ropsahteleminen on näin syksy aikaan minulle uutta, olen tottunut, että niitä tulee keväisin, tai voihansolla että muistan väärin. No eihän minulla niin kovin mones vuosi ole etes bloggaamisessakaan menossa. Mutta ehkä sitä on voinu etes jotain tehä pikkusenkaan oikein, kun haasteella nakataan! ;) Kiitos vielä Eevireginalle, jonka blogia seuraan mielelläni!

Näyttääpi siltä että tuo murrehomma tarttu Eevireginallekin matkaan Navettapiian haastenakkauksesta, joten yrittäsinkö itekki?! Se voi olla haastavaa. Aattelen, että kun sitä tulee puhuttua ihan luonnostaan päivittäin ja ei mitenkään hirviän poikkeuksellisesti eroa kirjakielestä, kuten se esim. Navettapiian blogissa eroaa, niin tuskin sitä osaa, tai minen ainakaan, ehkä.. luulen, etten osaa kirjottaa omaa murretta kovin heleposti, vaikka sitä nyt tuolla blogin kuvauksessa lupailenki. Minun mies, tuosta etelämpää Lapista, kun heilläki on ihan selevästi eri murre ko meillä, ja oon kuullu aiemminki, että me sallalaiset laitetaan se h-kirjain johonki kohtaa, mutta minen ainakaan sitä ihan heti allekirjota, ja siihen ei justiinsa kiinnitä huomiota, että miten sitä puhuu. Se tulee niin luonnostaan. Eikä meillä sitä h-kirjainta laiteta siihen sanhan, ;) (oisko se sallalaisittain sanahan ;) kuten ylä-lapissa laitetaan tietyllä alueella, kuten yritin tehä tuohon esimerkin. Vai tarkotetaanko sillä h:llä justiinsa tuota, sanahan?! ;) Tiiä häntä, ku en oo murre asiantuntija. Mutten luo paineita, tai yritän! Kaikista haastavinta on keksiä hyviä kysymyksiä, sellaisia mikkä minua kiinnostaa näissä seuraavissa haasteen saajissa! :)




Palkinnon säännöt ovat seuraavat:


1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.


Olkaapa hyvät, tässä tulevat minun vastaukset Eevireginan kysymyksiin, kera hanhikuvien, jotka on otettu noin viikko sitten kun olin lähdössä ekaa kertaa yksin, tai no koiran kanssa retkeilemään himpun verran meijän asumuksesta kauemmas. Kaakatuksen kanssa lensivät meijän yli. Olen saanut nyt lukea ja katsoa kuvia valtavista hanhiparvien muutoista lämpimään ja siellä näiden hanhien on sanottu olevan valkoposkihanhia. Klikkaa kuvia, saat ne näkymään isompina!




1. Kerääkkö marjoja?
Kerään. Mustikoita ja hilloja, jos niitä saa.
Puolukoita miehelle, itse en niistä tykkää.

2. Musta- vai punaherukka?
Mustaviinimarja. :)

3. Kierrätäkkö? Kerro esimerkkejä.
Kyllä juu. Meillä ei täällä ole biojätteenkeräyspistettä lähellä.
Mutta perinteiset lasinkeräys ja lehtikierrätys toimii.
Lapissa on aivan oivallinen systeemi Lapecolla,
(ei oo mainostus.. ;), kaatopaikat on nykyään hyötyjätekeräyspisteitä, ja meillä sitä
hoitaa paikallinen 4H. Sinne saa viiä ilmatteeksi tavaraa ja hakia. Mutta muistaakseni
jos rakennusjätettä toi enempi, meniköhän siitä maksu. No kuitenki.
Minun kierrätystä on varmaan se ku sinne viiän tavaraa ja joskus otetaan.
Ja joskus saa rahtilavoista rakennettua aina jotain näppärää, vaikka puulaatikon, joka ennen oli autossa
ja nyt takapihalla tavaran säilytyspaikkana, katteen alla ettei kastu. Ja myös kirppiksillä tulee pyörittyä, joskus harvoin tekee löytöjäkin. Ja myyn itse tavaraa nettikirpuilla.


4. Virkkaus vai kutominen?
Kröhöm, ei kumpikaan.. Mutta jos on valittava jompikumpi
niin kutominen, mutta en harrasta.

5. Montako kertaa oot muuttanu elämäs aikana?
Lasken.. aika monta kertaa opiskeluaikoina, yhen kaupungin sisällä, koskaan
ei viissin ollu tyytyväinen asumukseensa, vai mikä lie.
Ainaski 7.

6. Muistakko ensimmäisen kotisi?
Muistan, hyvinkin ja vierailen vieläkin siellä tuiki tiheään. :)
Synnyinkotini. Ku enhän minä nyt vielä niin vanha oo.. ;)

7. Luekko romanttisia, jännäreitä vai omaelämäkertoja?
En mitään noista. Mutta jos valitsen ja mietin tarkempaan,
niin omaelämänkertoja on tullu nyt sillon tällön luettua ja
kylläpä se valinta on joko siihen tai sitten jonkun paikallisen ihmisen kirjottama opus.

8. Minkä kirjan luit viimeks?
Hyvä kysymys. 
Oisko ollu Kirsi Rannon; Pehmeä kuin kukka,
kova kuin timantti. ♥
Eipäs tainukkaan olla, viimisin kokonaan luettu kirja
on ehkä tuo yllä mainittu. Viimisin, josta poimin ne kiinnostavimmat kohat on
Jarno Alastalo; Sometarinoita suomesta: Musta, barbaari ja kissa


9. Onko sulla ajokortti?
Ei. :( Ehkä jonain päivänä vielä uskallan. :)

10. Ookko joskus ajannu vasemmanpuoleisesa liikentehesä?
En. Mutta englanti maana kiinnostaa, tai ne Emmertaalin maisemat. :)

11. Pelottavin kokemuksesi liikentehesä?
Jaah, inhoan vastaantulevia rekkoja! Ne heittelehtii ja ajaa keskellä tietä.. puuh.
Ja varmaan se jos joutuu johonki kolarionnettomuuspaikalle. Mutta ei oo, onneksi
vielä sellaisen sattunut.






Minun 11 kysymystä uusille 11.lle palkinnon saajalle:

1. Rakkain muistosi lapsuudesta?
2. Aika, johon haluaisit palata tai kokea?
(Huomasin tämän kysymyksen jossain blogissa aiemmin, ja itseäni tämä kiinnosti ja halusin tähän vastata.
Minua kiinnostaa aika jolloin minun vanhemmat olivat pieniä tai nuoria, entisvanhanenaika, jolloin
ei ollut paljon mitään, verrattuna nykyaikaan. Siitä ajasta ei ole vielä niin kovin kauoa aikaakaan.)


3. Kirja vai aikakauslehti?

4. Minkä kirjan luit viimeksi?
5. Romaani, puutarhakirja vai joku muu, mikä?
6. Mökki vai matkailu?
7. Maa, joka sinua kiinnostaa ja johon haluaisit matkustaa?
8. Lempi vuodenaika?
9. Käytkö jossain kansalaisopiston kurssilla, jos niin missä?
10. Mielenmaisemasi tai lempimaisema?
11. Mitä harrastat talvella?



Haastan seuraavat 11 blogia:

(pöh, Pionilla on yli 200 lukijaa, mutta mielelläni haluan kuulla hänen 
vastaukset esittämiini kysymyksiin :)


Ja mielelläni kuulen myös teiltä muilta vastaukset kysymyksiini! :)



* * *

Kohta vaihtuu lokakuu, tuuli alkaa kääntyä pohjoiseen,
ilma tuntuu kylmältä!
Ikkunanpesua, kukkasipulien istutusta..
jaa, jokohan puolukat ois kypsiä..


Vielä ois yks retkeilypostaus jemmassa
ja pari kukkapostausta. ;)

Hyvää syyskuun viimeistä puolikasta viikkoa
ja alkavaa lokakuuta ! :)

Viewing all 496 articles
Browse latest View live