Quantcast
Channel: Hetkiä metsästä
Viewing all 496 articles
Browse latest View live

Junan tuomia(ko ?)

$
0
0
Poikkesin reilu pari viikkoa sitten, syyskuun puolessa välissä, saamani vihjeen perusteella kylän läpi menevillä junaraiteilla. Oikea junaliikenne kiskoilla on jo lakannut, viimeksi siinä oli liikennettä jouluna 2012, kun Lättähattu poikkesi täällä ja kyyditsi ihmisiä museohengessä. Nyt kävin katsomassa kasveja, joita kaiken järjen mukaan pitäisi vain kasvaa etelässä, meren rannalla. Siksipä mietimmekin, yhdessä vihjeen antajan kanssa, että ovatko nämä, tai niiden siemenet junan mukana tulleita. Ja jotka tosiaan ei täällä pitäisi edes kasvaa.


Kiskoilla kasvaa näitä, ehkä juuri niitä junan tuomia kasveja.
Tässä niistä ensmäinen. Merinätkelmä.
Ja kun katsoin Luontoportin kautta, Helsingin yliopiston Kasviatlas-karttaa,
pitää paikkansa, että täältä on löydetty juuri ko. kasvi. 




Alueella toki kasvaa muitakin, meille paljon tutumpia kasveja.
Pajuja, horsmaa.. jne.




Tämä Roosa - koiruus oli sitä mieltä, että yhtään kasvia et enää kuvaa! :)



Kuvissa näkyy taustalla Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museon ulkonäyttelyalue.

 Blogipostaukseni Moivainsokan ulkonäyttelyalueesta löytyy tästä ja Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museon kotisivut tästä.


Tässä mahdollisesti hietakastikka. Tätä en kuitenkaan
löytänyt Luontoportin kasvitunnistuksesta. 
Vai onko kyseessä vain joku ihan muu tavallinen heinä.
Hietakastikan kasvupaikka taitaa juurikin olla mm. hietikoilla.
Ja on myös aika yleinen täällä Etelä-Lapissa.



Tässä jokin virna. Ehkä aitovirna.
Siitäkin löytyy ihan runsaastikin hajaesiintymiä,
täältä meijän korkeudelta.



Normaali kukinta-aika näillä on kesä-elokuulla. Mutta nyt löytyi
vielä onnekseni pari
kukkaa niin tästä virnasta kuin tuosta
merinätkelmästä.




Tätä veikkaisin Ratamosarpioksi.
Kaikkien näiden kasvien tyypillisin esiintymisalue on juurikin hiekkaisat alueet, mutta myös meren rannat. Ratamosarpio sen sijaan kasvaisi ihan vedessä.



Lopuksi vielä merinätkelmää.




Siemenkota




Olin kyllä niin onnellinen löydöistä, toivonkin, että nämä ihanuudet säilyvät tuolla, eikä kukaan niitä turmele tai käy ottamassa omaksi. Mukavaa on myös se, kun löysin lapsuudenkodistani värikuvakasvio-kirjan, jonka olen joskus lapsuudessa saanut, niin nyt sille tuli heti käyttöä.

* * *

Nyt ne kaipailemani kuura-aamut ovat täällä, pakkasia on ollut nyt kahtena yönä jo tälle syksyä ja on kylmä.. Lupasi räntäsajetta viikonlopuksi. Toivottavasti vielä viikonloppuna tai sen jälkeenkin saataisiin edes pari lämmintä päivää. Talvi?! Ei kiitos, vielä! :)

Jos et vielä ehtinyt napata kysymyksiä matkaan edellisen postauksen Liebester Awards haasteesta, poimi ne mukaan tästä!

Hyvää viikonloppua!

Hiljentyneet junan raiteet..

$
0
0
Ensilumen sataessa eilen, jota en kylläkään ehtinyt sen kummemmin kuvaaman, kun lähes samantein vesisateeksi muuttuen sulasi pois, pieniä rippeitä on vielä jäljellä, on mukava palata syksyisen ruskaisiin kuviin, niiltä samoilta junan raiteilta, joilla kuvasin viime postauksen Junan tuomat -kasvit. Sallan junaradalla on ollut puutavaraliikennettä vuoteen 2010 asti. Vuoden 2012 Lättähattu vierailun postauksessa on enemmän radan historiasta.

Pensittyneet junan raiteet syysväreissä 
ja Ruuhijoki



Sallan aluelämpölaitos näkyy taustalla,
Ruuhijoki, etelään katsottuna



Silta





Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museon ulkonäyttelyalue
Moivansokka, junan raiteilta kuvattuna





Joki vuolaana virtaa, 
joen kivet virren alla, 
Pirkonkoski ei kohise, 
hiljaa vain virtaa, 

Joentörmällä Ranta-Juustila, 
Maja Lauri Sangin, 
Ranta-Juustilan isäntä emäntä, 
jokivarressa puurtaa, 
vanhat kannot kertoo, 
elämästä menneestä, 

Uljaana kuuset, 
katsovat joen virtaa, 
Aappola hiljaa, 
sisällä muistot menneen, 

Koulu vieressä hiljaa, 
tuulimylly menneistä muistuttaa, 
ei enää siivet pyöri, 
Juna etelään,pohjoiseen kulkee. 

- Runo poimittu positiivarit.fi sivustolta

Hyvää uutta kirpakkaa syysviikkoa!

Sipulia maahan..

$
0
0
Istuttelin vielä, syyskuun lopussa, sulaan maahan koiruuden kanssa marketista ostamani tulppaanien sipulit. Sen jälkeen, eli nyt, onki sitten tullu jo kovemmat pakkaset ja maa oli jämähtäny paikoin jäähän, kun postipoika kiikutti postilaatikkoon Kurjenkellon, Pienen pihan suuria unelmia -blogin arvonnasta voittamani kukkasipulit. Ne ehdin istuttaa maahan eilen. Onneksi sain vielä nuo marketista ostamani sipulit istutettua vielä sulaan maahan, kun viime vuonna tuli istutettua jäiseen ja eihän ne sieltä sitten mihinkään nousseet.

Syyskuun lopulla tulppanien istutus vaiheessa mittailin maan lämpötilaa. En siis maanpinnan vaan työnsin mittarin multaan ja annoin olla n. puoli tuntia. Mittari näytti n.+4. Nyt voin sitten testata, että onko sillä mitään vaikutusta vai oliko tänä vuonnaki liian myöhään vai ihan sopivasti. Kahenlailla kun nyt tuli, toiset sulaan ja toiset nyt kuuraiseen ja osin jäiseen maahan. Tai maan pintahan se on vasta jäässä, kaivelin sipulit sinne mistä löyty vielä sulia kohtia mullassa.

Marketin valikoima oli tänä vuonna aika.. vaatimaton. Yksi pieni hyllynurkka ja valikoimissa neljää eri tulppaania sekä kaksi isoa sekoituspussia, toiset kalliimpia ja toiset halvempia. Jäin vielä pähkäilemään valintojani ja sillä välin kun seuraavan kerran kauppaan menin, halvempi sekoitus oli loppunut, joten valintani osui näihin neljään. Toisaalta hyvä, kun valikoimaa ei ole paljon ei tartte miettiä, että mitä sitä ottais, kauppa päätti puolestani ja hyvin päättikin, siellä oli juuri sellaisia mitä olinkin ajatellut. Näistä tein sitten istutusvaiheessa iloisen sekamelskan ja sekoitin ne maassa ennen multaan istuttamista.

Näistä valmistui iloinen sekamelska.
Kelta-punainen'Banja Luka'. Punainen 'Ile De France'.
Pinkki ' Don Quichotte'. Keltainen, punaisin radoin 'Beauty of Apeldoorn'.



Koiruus oli taas vähän sitä miltä, että häntä tässä ois pitäny viihyttää, eikä istuttaa niitä samperin sipuleja! :) ps. en kehannu laittaa tähän kuitenkaan sitä kuvaa missä Roosa-koira repii sipulipakkauksia vihapäissään.. palaset näkyy kuvassa alla. ;)



Tämmöstä tämä välillä on, herkistelyä.. ;)
Millin tarkkaa millon on oikea aika istuttaa sipulia maahan. Nyt oli jo himppusen liian kylmä ja myöhäinen ajankohta muutenkin. Lämmin syksy kuitenkin yllätti ja antoi odottaa
pitkälle syyskuun loppuun.



Ja mikä minusta näissä tulppaaneissa on aika ihanaa, että niillä on jokin tarina. Tulppaanin lajikenimellä on joku tarina. Lajikenimet ovat ihastuttavia, värejä ja niiden erilaisia muotoja unohtamatta.

Kurjenkellon arvontapaketissa olleet posliinihyasintit ja iirikset istutin eilen etupihan penkkiin, penkissä on myös aiemmin syksyllä istuttamani  'Little Beauty' tulppaanit. Little Beautyit sattu olemaan pikkusipuleja ja löytyivät kaapista kesällä, kokeilen lähtevätkö enää. Sijottelin nämäkin sipulit sinne tänne sekaisin. Tarkemmin aateltuna, pitää vielä miettiä oisko sittenki parempi laittaa ne omiksi ryhmiksi penkkiin tai jotenkin järkevämmin. Etupihan penkistä ruukaa keväällä sulaa lumet ensin, joten on sitten kiva ootella, että mitä sieltä paljastuu vai paljastuuko mitään. Etupihan multa oli onneksi vielä kohtuullisen sulaa ja pintakaan ei ollut jäässä.

Kurjenkellon arvontapaketissa oli myös 'Purple Prince' -triumph tulppaanin sipuleja. Ne pääsivät takapihan sivupenkkiin. Keltapäivänliljan ja korallikeijunkukan kaveriksi. Ainoa paikka oikeastaan mistä löysin sulaa multaakin vielä, pinta oli tosin jo jäässä ja missä oli enää tilaa. Mutta kiitos kuitenkin Kurjenkellolle vielä ja onnettarelle sipulivoitoistani! :)


Edit 8.10: Aika tyhmää, postauksen julkaisupäiväksi puhelimella näyttää tällä hetkellä keskiviikkoa 7.10. Tekstin kyllä kirjoittelin eilen, postaus on julkaistu tänään torstaina 8.10.

Nyt hyvää syksyistä viikonloppua kaikille!

Liebester awards 2

$
0
0
Blogiini tupsahti kaksi uutta Liebester awards haastetta, aiemmin syksyllä saamani Liebester awards haasteen haastevastaukset voit lukea täältä. Nyt kiitän Vaalean vihreää ja Maarittia Garden of my dreams -blogista saamistani Liebester awards haasteista. Kiitos! ♥

Postauksessa olevat kuvat, liittyvät jotenkin aina haastekysymykseen ja -vastaukseen. Lisäksi kuvat ovat blogissa ennen julkaisemattomia. ;)




Palkinnon säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

* *

Vastailen vaikka ensin Maaritin haastekysymyksiin.

1. Itse tehden vai valmista ostaen?
Hmm, varmaan sekä että. Vaatteet ostan kyllä pitkälti kaupasta.
Samoin muut sisustukseen liittyvät jutut. Villasukkia en tee ite, mutta niitäkin aina
saa melko läheltä kun vain pyytää ja vaikkei pyytäiskään. :)
Kyllä koneella ompelukin tiettyyn rajaan asti sujuu ja joskus
yritän sillä huristellaki. Jotaki vaatteen parsimisia lähinnä. Joskus
verhojen ompelua sun muuta.

2. Oletko koira- vai kissaihminen, vai etkö kumpaakaan?
 Koira. ♥ Mutta kissakin käy.

Ehkä olette huomanneet meijän 7v cairnterrieri narttukoira
Roosan aina seikkailemassa minun ja meijän touhuissa mukana. 
Se on tärkeä osa meijän perhettä, se on kuin oma lapsi ja niin rakas.

Kuva on otettu keväällä 2015.
Kevätauringon paisteessa on mukava oleilla.

3. Talven harrastuksesi?
Samat harrastukset kuin kesällä;
valokuvaaminen, bloggaminen, luonnossa liikkuminen, leipominen..

Eilen leivoin omenapiirakan, ohje täällä.

Ainoastaan talvella onnistuvia harrastuksia ovat;
lumikenkäily, keväällä pilkkiminen..

Minä ja Roosa-koira Vallovaaran päällä.
Kuva on otettu keväällä 2015.
Postauksen retkestä voit lukea täältä.

4. Kierrätätkö ja jos kyllä niin mitä? Jaa vinkkisi meille.
Poimin tähän kysymykseen vastauksen tuolta aiemmista
haastevastauksista. :)

Kyllä juu. Meillä ei täällä ole biojätteenkeräyspistettä lähellä.
Lisään vielä tähän että, kompostointi ei oikeastaan ole nyt mahollista.. tai en tiiä miten
se käytännössä ois mahollista kun vuokra-asunnossa asuu.

Mutta perinteiset lasinkeräys ja lehtikierrätys toimii.
Lapissa on aivan oivallinen systeemi Lapecolla,
(ei oo mainostus.. ;), kaatopaikat on nykyään hyötyjätekeräyspisteitä, ja meillä sitä
hoitaa paikallinen 4H. Sinne saa viiä ilmatteeksi tavaraa ja hakia. Mutta muistaakseni
jos rakennusjätettä toi enempi, meniköhän siitä maksu. No kuitenki.
Minun kierrätystä on varmaan se ku sinne viiän tavaraa ja joskus otetaan.
Ja joskus saa rahtilavoista rakennettua aina jotain näppärää, vaikka puulaatikon, joka ennen oli autossa ja nyt takapihalla tavaran säilytyspaikkana, katteen alla ettei kastu. Ja myös kirppiksillä tulee pyörittyä, joskus harvoin tekee löytöjäkin. Ja myyn itse tavaraa nettikirpuilla, sekä ostan myös.

5. Muokkaatko valokuviasi? Jos kyllä, niin mikä ohjelma on mieluisin.
Muokkaan aina tarvittaessa. Aina sitä ei tarvi käyttää.
Käytän Picasa 3.sta ja Photoscapea, molemmat asennettu ilmatteeksi
netistä koneelleni. Eniten ja useammin käytän Picasa 3.sta. 
Photoscapea harvemmin. Picasan aloituksessa on se huono kun se lykkää
kaikki koneen kuvat sinne heti, mutta siihen kuulemma oli joku konsti miten sen sai pois
päältä, ettei heti lähe kaikki kuvia ruksuttamaan sinnekin ja sitten ku poistaa sen kuvan Picasasta, 
se kuva poistuu kokonaan, koko koneelta. Minä oon saanu sen jotenki kummalla tavalla pysäytettyä ettei kaikkia kuvia imis sinne Picasaan, mutta yhtään en tiiä tai muista että miten. :D

6. Mieluisin matkakohteesi?
Voisin vastata tähän, että Hollanti. Se on ainoa maa missä olen käynyt
ulkomailla, Ruotsin ja Norjan lisäksi. Suomikin on erittäin mielenkiintoinen matkailukohde.
Suomessa ja sen monimuotoisessa luonnossa on paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa.
Norjasta ja varmasti Ruotsistakin on vielä monta mielenkiintoista kohdetta nähtävänä.
Norjasta tulee mieleen ensimmäisenä lofootit. Hollannissa olen käynyt vain Amsterdamissa ja parissa pikku paikassa, joten sielläkin olisi vielä paljon nähtävää, kuten Keukenhof.

Nämä kuvat ovat Hollannista, vuodelta 2010, meidän häämatkalta.
 Kaksi ensmäistä kuvaa Amsterdamista, toinen kanavaristeilyltä.




Kampen. Kallellaan oleva Nieuwe Toren
(hollanniksi, en tiedä mikä on suomeksi).
Silloin oli rakennuksen restaurointi menossa, siitä ilmoittavat nuo valkoiset kyltit.



7. Teetkö käsitöitä? Jos kyllä, niin mitä?
Hmm, en oikeastaan. En kudo enkä virkkaa.
Joskus joku ristipisto saattaa olla tekeillä, mutta aika harvinaista.
Ompelukoneella saataan suruutella, mutta sekin on harvinnaista.

8. Ostatko mieluummin edullista vai satsaako kalliimpaan?
Hmm, ehkä edullista. Se vähän riippuu. Joskus sitä ajattelee
kuitenkin niinkin että jos satsaa hiukan kallimpaan se myös kestää pidempään.
Yhtenä esimerkkinä tulee mieleen kengät. Silloin voi vähän maksaakin, 
jotta ne kestävät eikä tarvi olla heti ostamassa uusia.
Mutta vaatteissa ostan kyllä edullisinta, pidän rajaa minkä hintasia
vaatteita kestää ostaa. Jos vaikka nettikaupasta tilaa,
niin ei tilaa ihan törkyhintasia vaan kohtuu hinnallakin voi saada hyvää.
Tosin siinä tulee sitten se eettisyys kysymys, miten vaate on tehty, minkälaisissa oloissa?
Valitettavasti näillä tuloilla on vähän mietittävä mihin sitä rahansa käyttää,
vai käyttääkö mihinkään, jos ei ole ihan pakko.

9. Hauskin lapsuusmuistosi?
Voi että, hassua kun itse kysyin tätä aiemmassa haasteessa
ja kun kysymys tulee kohdalleni, minulla ei taida olla sellaista.
Tai monestihan se on niin, että sitä muistaa ne huonot asiat paremmin
kuin hyvät. Mutta kyllä minulla oli lapsuudessa hyvääkin. :)
Tunnustan, barbileikit oli aika ihania!! ♥

10. Juhlitko syntymäpäiviäsi?
Hms, minulla on mielipiteeni syntymäpäivistä.
Kakkua tulee tehtyä, muuten en juhli.

11. Mikä on lempiruokasi?
Aamupuuro ja lasi maitoa. 


* *

Sitten vastailen Vaalean vihreän haastekysymyksiin.


1.  Mikä on pieni puutarhahaaveesi?
Pieni puutarhahaaveni voisi olla, takapihalta kahden pihatatari pensaan
hävittäminen ja toiseen kohtaan tulisi sitten uusi kukkapenkki.
Tänä vuonna ja syksynä ne jäi vielä toteuttamatta.

2.     Entä suurempi puutarhahaaveesi?
Unelmien iso kasvihuone. Eikä sen niin isokaan
tarttis olla. Semmonen, mihin sopis pöytä ja pari tuolia.

Kuva lainattu Pinterestistä.

3.     Jos saisit suurehkon summan rahaa, mutta sitä ei saisi käyttää puutarhaan. 
Mitä muuta olisi hankintalistalla?
Matkailua mm. Sille rahalle olisi monta käyttö kohdetta varmasti.
Ja ne perinteiset velan maksut sun muut hommelit.

4.     Onko sinulla joku johtotähti puutarhan hoidossa? Ihminen puutarhojen takana, tai joku tietty tyyli tai tietty puutarha, josta otat mallia.
Ei. Minun puutarhani voi olla rönsyileväkin, hillityn rönsyilevä.
Ei moderni eikä liian romanttinenkaan. Puuta ja luonnonkiviä ja luonnon materiaaleja
suosin puutarhassani.

Kuva lainattu beterlivingpatios.com

5.     Minkä koet puutarhassasi haasteeksi?
Jaas.. vaikka olen puutarhuri ammatiltani, koen välissä,
että suutarin lapsilla ei ole kenkiä..
Ja ikuinen raha.. 

6.     Onko mielessä lempikirja tai lempikirjailija, jota suositella muille?
En ole kirjaihminen. Ei tule hirveästi luettua mitään.
Mutta jos vain aihe kiinnostaa niin, Kirsi Rannon kaksi omaelämänkerralliskirjaa olen
lukennut ja olen tykkännyt.



7.     Miten rentoudut?
Äkkivilkasulla luin, että miten revontulet!! :D
Voi äitimaa, mulla on mielessä vaan revontulet.. kun yritin niitä yks ilta
kuvailla, tai lähinnä käytiin lauantaina ilta-ajelulla kattelemassa näkyykö niitä,
eipä näkyny ja kuvauski sitten jäi.. sillon tarttu matkaan tuo aivan
viimeisenä ole ilta-auringonlaskukuva Sallan kirkonkylältä kuvassa Märkäjärvi.
Ja tässä menneellä viime viikolla näky voimakkaitakin revontulia,
mutta oli niin kiire viikko, ettei niitä kerinny kuvata ja nyt ois hyvät
ilmatkin kun ei ole liikaa pakkasta ja aika kohtuu lämmintäkin on päivisin,
kun aurinko lämmintää, mutta ilmassa tuntuu, niinkuin syksyyn kuuluukin,
pieni kirpakkuus. Elikkä oisko se sitten sitä se minun rentoutuminen, valokuvaamista
ja luonnossa liikkumista! Iltaisin sellailen blogeja ja luen sekä joskus kommentoin
teijän kaikkien ihanien blogien postauksia! ♥
Sekä tämä blogin kirjoittaminen on ihan kivaa..

8.     Tiedätkö heti, mitä haluat, vai joudutko paljonkin pohtimaan eri vaihtoehtoja?
En tiedä. Joudunko? En käyttäisi sanaa joudunko. Ei se varmaan joutumista
ole. Ihan itse sen päätää ja sitä ei ihan heti huomaakaan, jos oiski
aika vähän höllätä. :) Eli pohdin ja pyörittelen mielessäni paljonkin eri mahdollisuuksia
miten asiat kannattais järkevimmin tehä. En suinpäin heti rytäile tilanteisiin, ehkä harvoin joskus..

9.     Teetkö asiat hyvissä ajoin, viime tipassa vai myöhässä?
Mielummin heti kuin viime tipassa!

10.   Mistä tulet hyvälle mielelle?
Meijän koirasta ja retkeilystä luonnossa.

11.   Miltä toivot puutarhasi näyttävän viiden vuoden kuluttua?
Liian vaikea kysymys, johon minulla ei ole vastausta.
Koskaan ei tiedä mihin elämä vie, on yritettävä vain elää päivä kerrallaan.
Asumme vuokra-asunnossa ja tästä on helppo tarvittaessa lähteä
vaikka sitten työn perässä vaikka sitten eri paikkakunnalle.
Aika näyttää!

Toisaalta, kysymys kuuluikin, että miltä toivon..
Voin toivoa vaikka kuun taivaalta. Mutta mitään
yksiselitteistä vastausta minulla ei tähän ole. Toivoisin, että se olisi ihana! ;)

Perennoista voisin miettiä syysleimua, mutta todennäköisesti
ne eivät täällä ehdi kukkia. Joskus puutarhassani voisi olla
pioni ja rautatieomenapuu. Sekä se unelmien kasvihuone!
Sekä kaarisilta, jotka koen yhdeksi heikkouksistani,
olen aina ollut lääpälläni kaarisiltoihin!


* *

Kiitos vielä näistä haasteista Maarit ja Vaalean vihreä!

Luulenpa, että minun aikani näin syksyllä on niin
kiireistä, vaikka eihän se mikään selitys ole...
parempi selitys voisi olla tähän kohtaan se että,
kun tämä haaste näyttää kiertäneen jo monessa blogissa ja 
jos tarkkoja oltas, niin minunhan pitäs keksiä 22 uutta kysymystä
ja haastaa vähintään 10 blogia mukaan..
Toivon, ettette pahastu, mutta en ajatellut jakaa tätä haastetta nyt eteenpäin!
Kaikki ihanat blogit, vinkatkaa, jos haluatte, että ehottomasti haastaisin juuri sinut,
niin tuohon edelliseen haasteeseen tekemäni kysymykset ovat voimassa myös seuraaville,
jotka niihin haluavat vain vastailla!




Mukavaa syyslomaviikko kaikille! 

♥ 

Sotkan ämmin kierros

$
0
0
Haaveissani oli ollut käydä Sotkan ämmin lähteellä. Viime syksynä sinne jo vähän yrittelimme, mutta totesimme olevamme väärällä puolen pikitietä ja totesimme silloin, että retki jäisi nyt tekemättä, koska olisi paljon helpompi lähteä pikitien toiselta puolen, ja silloin jotenkin suivaannuimme reittiä etsiessä.

Olimme silloin Sallatunturin laskettelukeskuksen kupeessa Hotelli-Ravintola Revontulen takana, josta opasteet näytti, että tästä polku lähtisi. Olin yrittänyt, Sallalaisena..., en siis yhtään tiennyt missä lähde sijaitsee, etsiä lähtöpistettä ja reittiä kartoista mistä se menisi, kunnes tuolloin tajusimme, että kaikista helpointa reitille on lähteä esimerkiksi Sallatunturin tuvilta, eli siis pikitien toiselta puolelta, jos ollaan tunturin juurella. Nyt tänävuonna näin kuvia paikasta ja halusin lopulta löytää tuon lähteen ja aikani karttoja tutkittua ja Citynomadi -palvelun avulla löysin sen kuitenkin melko helposti. Citynomadin puhelin sovelluksen kartta ja reitit kulkivat kokoajan minun mukanani ja kun puhelimessa oli vielä päällä paikannus, Citynomadi seurasi kokoajan kun aluella vaeltelin ja ilmoitti milloin olin tullut määränpäähän. Helppoa, en voinut eksyä!

Syksyisenä sunnuntaina suuntasin sitten ensimmäiselle yksin vaellukselle, tai no kaksin koiran kanssa, jos sitä vaellukseksi voi kutsua, mutta koko päivän sain siinä vierähtämään ja vielä pois lähtiissäkään luonnon keskeltä ei olisi halunnut lähteä yhtään mihinkään. Tosin lopussa meinasi usko hieman loppua, kun en meinannut löytää reittiä pois. Suosittelen siis lähtö- ja ainakin päätepisteeksi Sallatunturin tupia. Mies vei siis minut ja koiran autolla lähtöpisteelle.


Lähtöpisteeksi valitsin Sotkan ämmin polulla olevan laavun. Laavu sijaitsee pienen lammen rannalla. Taustalla näkyy Sallatunturi eli Pieni ja iso pyhätunturi.






Matka jatkuu märän suon yli. Onneksi on vettä pitävät kengät. 



Aivan yksin ei kuitenkaan tarvinut taivaltaa. Kun ollaan niin lähellä Sallatunturin matkailukeskusta, missä majoituspaikatkin pääasiallisesti ovat, niin ruskaretkeilijöiden kohtaamisilta ei voinut välttyä. Kuitenkin melko maltillisesti niitä oli, verrattuna esim. Karhunkierrokseen Kuusamossa. N. 3-6 ruskaretkeilijöiden joukkoa käveli vastaan tai ohi.



 Maasto on vaihtelevaa.






Silta Hangasojan yli. 
Kelkkareitin pohjaa saavutaan pian Sotkan ämmin lähteelle.



Hangasoja, Sotkan ämmin lähteen lähellä.






Sotkan ämmin lähteen läheisyydessä on vanha puulato. Hangasharjun alla oleva lähde ja monia muita rakennuksia kuului Sotkan tilaan. Sotkan torpassa oli asutusta talvisodan syttymiseen saakka aina vuodesta 1910 alkaen. Laajalla alueella on rakennuksia, joista alkuperäisiä on jäljellä kellari. Kellari sijaitsee pikitien laidassa. Sotkajärven torpan topakkaa emäntää kutsuttiin ämmiksi.





Vesi pulppua lähteessä jatkuvasti ja ylivaluman vuoksi se ei jäädy talvellakaan.





Tästä jatkoin matkaa Hangasjärven laavulle, josta lähdinkin kotimatkalle. Ja jotenkin ihmeen kaupalla selvisin vielä pikitien laitaan, josta miehen oli määrä tulla hakemaan. Mitään ennalta suunniteltua reittiä minulla ei ollut. Katsoin luonnossa paikan päällä fiiliksen mukaan mihin lähtisin, joten poikkesin myös Hangasjärven laavulla, josta olin kesän aikana nähnyt kauniita kuvia. Siitä myöhemmin oma postaus. 

Sotkan torpan kotipalstalla olevia rakennuksia pikitien laidassa. Tien toisella puolen on vanha kellari.



Kartta kuljetusta reitistä.

Tein tietokoneella kartan kuljetusta reitistä. Piirretty reitti hieman hyppii polulta pois, vaikka merkattua polkua kuljin, mutta antaa kuitenkin suunnan kuljetusta reitistä. Poluilla kannattaa olla tarkkana ja käyttää apuna myös karttaa, vaikka polut on merkitty viitoillakin. Loppumatkaa en kehannu merkata karttaan. ;)
 Matkani ei päättynyt siis Hangasjärven laavulle, vaan palasin siitä takaisin pikitien laitaan, jossa on rakennuksia Sotkan torpan kotipalstalla.

Kuljettu matka merkattu punaisella ja lähtöpiste punaisella laatikolla. Sotkan tilan rakennukset merkattu punaisella ääriviivalaatikolla. Järkevin paluumatka olisi ollut todennäköisesti jo kuljettua reittiä Sotkan ämmin lähteelle ja siitä Sallatunturin tuville.
Mutta en halunnut kulkea jo kuljettua reittiä, joten loppumatkaan valitsin jotain uutta nähtävää.



Pahoittelut suttuisista kuvista, en tiedä miksi osa kuvista oli kovin pikseleisiä, kun katsoi jälkeenpäin koneella. Karttakuvakin on hieman suttuinen, pahoittelut siitäkin! :)

Tässä vielä linkki Citynomadin karttaan, Sallan patikkareiteistä.

* tämä postaus ei ollut tehty yhteistyössä minkään postauksessa mainitun palvelun kanssa.

Hangasjärven laavulla..

$
0
0
Kun päivä oli vasta puolessa päivässä, poikkesin Sotkan ämmin kierrokselta syömään eväitä kauniin Hangasjärven kaakkoispäässä olevalle laavulle. Luontoon.fi sivusto kertoo ja kartastakin huomaan, että laavulta voi jatkaa vielä Ruuhitunturiin. Laavulle laskeuduttiin portaita pitkin. Laavun lähettyvillä lenteli muutama kuukkeli. Ruokaa olivat jo vailla, mutta kun istahdin kuvien oton jälkeen laavulle eväiden syöntiin yhtään kuukkelia ei näkynyt ei kuulunut vaikka yritin niitä houkutella, säikähtivätkö koiraa. Sillä näin mennäviikolla kuvia joissa kuukkeli oli istahtanut kädelle, juurikin täällä Hangasjärven laavulla. 


 




Laavun takaa aukeaa näkymä Ruuhitunturiin, jossa käytiin talvella 2013. 
Siitä postaus täällä.




Hangasjärven kesyt kuukkelit eivät olleet nyt minun eväistä kiinnostuneita. Aurinko sen sijaan pilkahti juuri paistamaan kun pääsin laavulle. Koko päivän oli siinä ja siinä, että alkaako satamaan ja koko päivän vähän oli sillon tällöin ripsinyt.




Sadepilvet alkavat väistyä ja aurinko paistaa Ruuhitunturiinkin.



Lähden palailemaan takaisin pikitielle, autolle ja kotiin. 
Paluumatkan kuvia.

 
Polulta aukeaa kaunis näkymä laskettelukeskus Sallatunturin rinteille.


Tämän sillan jälkeen muistaakseni pääsi jatkamaan matkaa vain 
Sallan poropuistolle, vaikka opasteet kertoivat muuta.





Tämä postaus oli jatkoa tuolle edelliselle Sotkan ämmin kierros -postaukselle. Edellisen postauksen voit lukea täältä!

  Hyvää viikonlopun jatkoa!

Hyvää pyhäinpäivää!

$
0
0
Hyvää pyhäinpäivän viikonloppua kaikille blogini lukijoille!



♥ :llä Pelaguu 


Lokakuinen kuura-aamu..

$
0
0
Marraskuu on ehtinyt vaihtua. Lokakuu jäi muistoihin, lämpimänä ja sateisenakin. Yhden kuura-aamun muistan lokakuulta, jonka tallensin kameralla valokuviksi. Ja vaikka näitä kuura-aamuja tulee joka syksy nykyään kuvattua, niin laitan ne teille esille, vaikka ne melkein aina näyttävät samalta. 

Ensilumen satoi lokakuussa, se sulasi pois ja loka-marraskuun vaihde oli myös luminen, mutta senkin sulasi pois. Vaikka pidän syksystä, niin kellojen siirto tuo pimeyden illalla niin äkkiä, että en tiedä tottuuko siihen koskaan. En ole vielä innostunut laittamaan kausivalojakaan ulos, ehkä joku päivä, ne toisivat kyllä mukavasti valoa. Lumikin hieman valaisisi. Mutta vielä näytti kohtuu lämmintä marraskuullekin, mutta jonkun lumipisaran myös. 

Sen sijaan ajatukset kiertävät vähän samaa kehää kuin viime syksynä.. Ehkäpä siksikin nämä postaukset ovat jääneet nyt vähiksi. Vaikka aivan kovin paljoa tuossa viime syksyn postauksessa en avaakaan tätä oloani tällä hetkellä, niin jotakin sieltä voi poimia tähänkin hetkeen.. Vaikka kerron, että blogiani en lopeta, on se joskus käynyt mielessä. Aina ei tunnu mielekkäältä kirjoittaa tänne, eikä sitä oikein koskaan ole tyytyväinen postaukseen jonka kirjotti... joskus kyllä tuntee onnistumisen riemua, mutta ei aina. Sitä miettii, että miksi sitä bloggaa? Mikä on se perimmäinen tarkoitus, kenelle sitä bloggaa?

Luin vasta jostain blogista, että blogin sopiva postausväli "amatööri"blogeissa on vähintään kolme päivää ja ammattiblogeissa joka päivä. Itseäni en ammattiblogiksi luokittele, koska tiedän, että on olemassa blogeja, jotka taitavat tienata ihan rahaa sillä että bloggaa, en pysty nyt yhtään nimeämään, mutta näin olen kuullut ja ymmärtänyt. Ja se taukoki on kuulemma anteeksiantamatonta.. :( Minusta aika tyhmää, koska sitä bloggaa niinkuin parhaaksi näkee. Mutta voihan sillä lukijoita menettää, vai voiko? Ettei joka kolmas tai joka päivä bloggaa. Ammattiblogit ymmärtää, mutta jospa minä edes tässä asiassa antaisin itselleni siimaa.


Mukavaa marraskuuta kaikille, näiden kuurakuvien myötä! 













Poikkesin myös Junginlammella









Älä pelkää pimeää pimeyttäsi,
siinä on toivon siemen:

se voi muuttua valkeudeksi.

Ja vain hän joka on pimeyden kokenut

osaa iloita valosta.

Valo muuttuu kirkkaudeksi

pimeyttä vasten.

Vain pimeässä näkyvät tähdet.

Vain hiljaisuudessa kuuluu laulu

ja rauha rauhaa

vasta taistelulla kivulla lunastettuna.


-Maaria Leinonen-



Terassin syysilme

$
0
0
Tänne satoi viime yönä 10 cm lunta, vieläkin pienet lumihiutaleet leijailee maahan ja valostuttavat mukavasti. Saa nähdä joko jäis pysyväksi, lumisadetta näyttää sääennuste tulevalle viikollekin. Vertailin pikaseen viime vuoden lumitilannetta ja totesin, että aika samanlailla on tänäkin vuonna lumen tulon kanssa.

Sain viimeikin asennettua kausivalot ulos. Terassin syysilme on jäänyt tänne päivittämättämättä, mutta samalla saatte koko uuden ilmeen lumen kera!



Tämän lumikuvan myötä, toivotan Teille kaikille,

Hyvää isänpäivää ja viikonloppua!

Blogini tarina

$
0
0
Kaivoin Betweenin, Rikkaruohoelämää -blogin lokakuun postauksista Blogini tarina -postauksen, jonka between nakkasi sitten minullekin. Vaikka minulla on ollut nyt kuukausi aikaa miettiä tätä postausta, between kertoo asian bloggaamisesta niin tyhjentävästi ja hyvin, että minulla ei ole siihen juurikaan mitään lisättävää. Kehaisempas tässä että between osaa kyllä muutenkin asetella sanat hyvin blogissaan ja komppaan häntä niin monesti! Kiitos between. ♥  Oman tarinani toki teille kerron, mikä mahtuu pieneen pakettiin.

Oli mukava palata hiukan ajassa taaksepäin menneeseen, muistella ja huomata miten bloggaustaidot ovat selvästi kehittyneet matkan varrella ja alussa ei juurikaan ollut kommentoijia ja lukijat vähäisiä, jostakin on alettava. Nyt lukijagadgetin mukaan lukijoiksi kirjautuneita lukijoita on kertynyt jo 143. Kiitos teille! Ja kiitos kuuluukin ennen kaikkea lukijoille, niin moni sen on sanonut ja minäkin sanon, lukijat ovat bloggauksen suola!

Olen myös kertonut aiemmin, että nykyään sitä tulee jopa enemmän liikkuttua luonnossa ja valokuvattua, kun bloggaa. Alunperin blogini oli kuitenkin puutarhablogi. Sittemmin enemmän blogin postaukset on alkanut painottua Lapin rikkaaseen luontoon. Blogini sai alkuun reilut 3 vuotta sitten, ensi vuoden maaliskuussa 4 vuotta, kun Pihakutsut -yritys oli vielä, Pihakutsut toimivat kotikutsuperiaattella ja minä olin yksi pihaneuvojista. Kaksi pihaneuvojaa ja puutarhuristia pohjanmaalta pitivät puutarhablogia, josta sitten innostuin itsekin kokeilemaan, he olivat myös ensimmäiset kommentoijani. Innostuin sitten Pihakutsujen ja bloggaamisen myötä enemmän myös puutarhan hoidosta. :)

Blogini nimi tulee muistaakseni sanonnasta "Myrsky vesilasissa". Mietin tuolloin sopivaa nimeä ja tämä tuli sitten jostain mieleen. Ja vähän hain sitäkin, että se tarkoittaa tavallaan päinvastaista.. Mutta viittaa se myös siihenkin kuinka rönsyilevä blogini on ja puutarha. Puutarhassa saatan antaa rikkaruohojenkin kasvaa.. silkkaa laiskuttahan se vain todennäköisesti on. Nyttemmin olen pohtinut blogin nimen muuttamista ennemmän Lappi aiheiseksi ja myös oman nimimerkin muuttaminen on käynyt mielessä. Muutos, sana joka pyöri tänäkin aamuna aamulenkillä mielessäni. Moni varmasti ihmettelee, että pelaguuhan kirjoitetaan pelaquu tai pelakuu, kuinka sen sitten haluaa ilmaista.. ;) Olin silloin vähän höpsö ja mietin, jotain erikoista nimeä, jotain erilaista, mutta jotain joka henkii vanhaa aikaa, minä kun pidän ajatuksesta.. "vanha pelargonia, on mummon akkunalla.." Kaikki vanha kiehtoo, siitä ja lappilaisuudesta kai ulkoasukin.

Mieleeni tuli myös ajatus "miksi bloggaa"? Miksi minä bloggaan? Osittain omaksi iloksi, muiden iloksi, harrastuksen vuoksi, päiväkirjatyyppisesti. Ja ajankuluksikin. Vaikka fiilis tuntuu olevan joskus kateissa, jatkan bloggailua fiiliksen mukaan.

Ensimmäinen postaukseni on maaliskuulta 2012. Se kertoo uudesta alusta, multien vaihtamisesta ja kylvöpuuhista, hyvä aika aloittaa uusi harrastus ja verestää vähän jo kadonneita harrastuksia. Valokuvaamista, puutarhan hoitoa jne. Postaus"Mullan vaihtoa" löydät tästä linkistä.

Haasteessa neuvotaan myös kertomaan oman blogin taitekohta. En pysty nimeämään mitään yksittäistä taitekohtaa. Mutta muistelen ja ellen aivan väärin muista, niin nyt syksyllä blogimaailmassa pyöri tai sítten se liittyi johonkin muuhun, haaste, jossa piti valita omasta mielestä onnistuneimmat blogipostaukset. Muistankohan ihan väärin tämän..? No vaikka muistaisin, valitsen silti tähän ne omasta mielestä onnistuneimmat postaukset vuosien varrelta.

Postaus, joka minulla tulee ensimmäisenä mieleen, on vuodelta 2013,
"Onko poroa karvoihin katsominen?" Postaukselle ei ehkä tullut kaikista paras otsikko, mutta retki oli onnistunut ja samoin postauksen kuvat! Minä kun niin harvoin olen tyytyväinen omaan tuotokseeni, mutta joskus sitä kokee onnistumisen riemuakin. Paljon muita en muistakkaan, yksi talvipostaus joelta tulee mieleen.. vuoden 2014 joulukuulta, "Talvipäivä joella". Muistin vielä yhden postauksen Ylläkseltä, kun poikkesimme Pakasaivolla ja Kirkkopahdalla. Nyt Hidastaelämää.fi on tehnyt kansainvälisen tv-formaatin pohjalta Slow-TV:tä. Jaksot on kuvattu Suomen Lapista. 8 -osaisen sarjan ensimmäisessä jaksossa vieraillaan Ylläksellä ja lopussa hienoa kuvaa myös Pakasaivolta, linkki ohessa. Lapin lumo -Slow tv (ps. tämä ei ollut kenenkään sponsoroima mainos tmvs.)

Lisää valikoituja postauksia voit lukea esim. Selected posts to foreign friends - Kaaos kukkaruukussa -postauksesta, johon keräsin 2013 vuoden joulukuussa omasta mielestäni parhaimpia.. tai postauksia, jotka saattavat kiinnostaa ulkomaan ystävääni, tai ulkomaalaisia.

Tästä blogini tarinasta ei tainnut tulla mikään pikkuinen tarina vaan aika perinjuurinen! No sellainen minä olen. Ja silti jää aina jotain sanomatta..


Sitä voi lyhyellä ja pienellä putkella
kuvatessaan taipua perin kummallisiin asentoihin.




Haasteen kohdassa 5 (ohjeet alla) neuvotaan halutessaan lisäämään kuva myös instagramiin ja nyt olen pohtinut asiaa. Minulla ei ole suoranaisesti blogiini liittyvää instagramtiliä, vain henkilökohtainen, sen vuoksi jätän tämän vielä avoimeksi laitanko kuvaa instagramiin. Siellä kuvat ja kerronta ovat erilaisia, joten pohdin vielä myös sitä, että pidänkö tilini siellä edelleen henkilökohtaisena vain, vaan avaanko sen kaikille halukkaille, myös vaikka siis blogini lukijoille.


Minusta ajatus siitä, että valitsee seuraavaksi haastetuiksi ne jotka olivat blogisi ensimmäiset kommentoijat, on mukava ja toteutan sen saman itsekin. Minusta kuitenkin tuntuu, että alussa kommentteja, kuten vielä tänäkin päivänä, tuli siksi kun kävi kommentoimassa jotain toisen blogia. Kuten näitä seuraavia varmasti tuli kommentoitua ja he tulivat sitten vastavierailulle.


Ensimmäiset kommentoijat olivat, 

Piha maalla -blogin Multasormi ja Salaisen puutarhan Teija


Myöhemmin kommentoimaan tuli myös muita, kuten Elämää ja elämyksiä blogin Pirkko, Anun puutarhan Pioni, Arjen iloja etsimässä -blogin Marjukka, Puutarhakaaos blogin Cosmos, Suvipihan Marjetta, Päärynäpuun varjossa blogin Eija, Jotain sinistä blogin Sini ja Karolinan puutarhan Karolina. 


Valitsen näistä satunnaisesti neljä blogia, 
joille heitän Blogini tarina haasteen,
siitä huolimatta vaikka haaste olisi jo teillä kiertänyt.
En pahastu jos, ette halua nyt syystä tai toisesta osallistua haasteeseen.
Eikä teidän tarvi tehdä näin perusteellista, niin kuin minä tein.

Jos huomasitte itsenne yllä olevasta "Ensimmäiset kommentoijat" -listasta,
ole hyvä ja nappaa haaste mukaasi! :)


Haastan seuraavat neljä blogia:

Suvipihan Marjetta

* *

Haasteen ohjeet ovat tässä:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.


3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.


4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.


5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.



(ps. valitettavasti bloggeri jättää tuon ohjetekstin nyt noin pieneksi,
pahoittelut, toivottavasti saatte selvän.. :)


* *

Mukavasti alkoi marraskuu, lumisissa maisemissa..



Tämän aamuisen takapihan lumikuvan myötä,
toivotan kaikille mukavaa marraskuuta!

Nissinjärven joutsenet

$
0
0
Kuvasin Kuusamon, Nissinjärvellä joutsenia 15.10. Vielä reilu viikko sitten joutsenet olivat yhä lähes samoilla sijoillaan, olivat vain siirtyneet hieman kauemmas, kun rannat olivat jo alkaneet jäätyä.












On vain yksi meri
mutta tuhat venettä
On tuhat aaltoa
mutta vain yksi tuuli
joka nostattaa ne
On vain yksi kaipaus
ja tuhat kurkottavaa kättä

- Tommy Tabermann


Ps. jos et ehtinyt napata blogini tarina -haastetta mukaan edellisestä postauksesta, 
niin nappaa se tästä!


Hyvää viikonloppua!

Lunta!

$
0
0
Ihana, ihmeellinen talvi todella on täällä! On lähes satumaisen kaunista. Puutarha nukkuu kauniin valkoisen lumipeitteen alla talviuntaan, nyt odotellaan kevättä. Puutarhatyöt on tehty ja ne sainkin ihan mukavasti tänä vuonna pakettiin, juuri mitään ei jäänyt tekemättä. Näyttäs, että jää pysyväksi tuo lumi, mikä ei siis ollut ensilumi, ensilumen satoi meille aikasemmin jo tuossa lokakuun lopulla. Nyt tämä isänpäivän korvilla satanut lumi, josta myös postauksen tein, pikku hiljaa lisääntyy ja saa maisemaan näyttämään satumaiselta, tulee jopa jouluinen olo. Paikoin on puoleen sääreen, ellei jopa enemmän, paikoin vähemmän. Meillä tässä kirkonkylällä lumet ovat osaksi pudonneet puista, paikoin jotakin on suojaisilla paikoilla. Toissapäivänä ajellessa etelämmäs puut olivat kauniissa lumikuorrutteessa. On ihanaa ja ihmeellistä, kun on tullut lunta! Se valostuttaa monella tapaa, vaikka illan tullen pimeä saapuu, ja pian jo tuntuu, että päivällä ei ennätä valostua, kun pimeä jo laskeutuu.. on se vain aina yhtä lapsenomaisella tavalla ihmeellisen ihanaa ja kaunista! Pakkasetkin ovat vielä ihan maltillisia. Lähes kokoajan mittari kieppuu siinä -3 - -4 asteen kieppeillä. Ensilumesta en kerinny sen kummemmin tänne kirjotella, joten korjataan nyt sitä ja laitan teille tänne muutaman lumikuvan nyt sataneesta lumesta! 





Kirakkoiva







Kotona.. mummolassa..





Sininen hämärä laskeutuu
ylle lumisen maan,
hohtaa puut lumihuurteiset,

tähdet syttyy tuikkimaan.

Kuinka kaunis olla voikaan
luonto talvipuvussaan.

M.Honkala


Hyvää viikonloppua!

Kuusi kuvaa kesästä

$
0
0
Blogini lukuluettelo täyttyy ihastuttavista ensilumen postauksista, kuten varmaan monen muunkin, sillä olemme saaneet lukea, että Etelä-Suomeenkin on paikoin satanut lunta. Minä kuitenkin jatkan Navettapiian Puuhamaa -blogista saamani kesäisen Kuusi kuvaa kesästä -haasteen parissa. :) Haasteen tarkoituksena on valita kuusi kuvaa viime kesästä. Aihe on täysin vapaa, kunhan vain kuvat ovat viime kesältä.  Kiitos vielä Navettapiialle!

Kuten kaikki ovat haastetta tehdessään tulleet samaan hyvänlaatuiseenkin ongelmaan, mitkä kuusi kuvaa valita omasta kesästään. Minulla ajatus oli ensin, että tämähän on helppo. Puutarhani ei ole täyttynyt kukkaloistosta, että sieltä nyt varmasti on helppo valita ne kuusi.. niin tai no, en taida valita sieltä nyt muuta kuin kesäkukkakuvia. Mutta aihepiiripä taitaakin olla vapaa, joten penkon kaikki kesäkuvina ja totean, on vaikeaa valita ne kuusi.. Postaukseen alkoi syntyä kuvia.. 1,2,3,4.. lopulta kymmenkunta.. kääks, mitkä kuvat valitsen. Minun kesään on kuulunut niin paljon kaikenlaista, että on vaikea lokata mitään yksiä kuvia.. retkeilyä, puutarhanhoitoa.. :D Sain lokattua sieltä kuitenkin nämät ennen julkaisemattomat kuvat. Minäpä pistän samalla tähän postaukset, jotka jotenki liittyy kuvaan, kun huomasin, että joitain kuvia on jäänyt postauksesta pois. Eikä tähänkään ihan hätäsesti ois kannatta ryhtyä, mutta niin vain kävi, että hiukan hätäisesti tehty tuli tästä postauksesta.. Tuli kuitenkin ihan kesäinen olo kun selaili ja katseli kuvia menneestä kesästä.. pikainen ulos vilkaisu palautti taas maan pinnalle. Niin paljon olisi ollut vielä sanottavaa kesästäni.., mutta olkoon nämä seuraavat nyt sitten minun kuusi kuvaa kesästä.


Kesäkukat kuuluvat yhtenä isona osana minun kesääni. 



'Roselily mix' -liljan vaaleanpunainen kukka terassin kesäkukkaseinän kokokuvassa



Mennyt kesä muistetaan sateisena ja kylmänä.
Sadepäivä oli silloinkin kun kuvasin Kuusamon vesitornin.
Tornissa on ennen toiminut kahvila, en muista koskaan käyneeni.



Minun kesän ja syksyn yksi tärkeimmistä asioista on luonnossa
liikkuminen ja retkeily. ♥
Niistä olisi saanut ihan oman postauksensa jo yksistään..

Retkeilyä ja luonnon havainnointia.



Elämäni ensimmäinen Raate kuvaus



Alkukesän puutarhavierailu Puuteenkylän puutarhaan, Kuusamoon

Viime vuoden postaus vierailusta täällä,
mukavan erilainen oli ilme tänä vuonna tuolla malliterassilla.




Kuusi kuvaa kesästä -haaste lähtee näille blogeille,
olkaa hyvät! :)

Enkä pahastu jos haaste on jo teille tullut tai ette muuten sitä
halua ottaa mukaan, nyt ei ollut enää aikaa selata missä blogissa
tämä on mahollisesti jo käyny.


Hidas bloggaaminen - Slow Blogger Manifesto

$
0
0
Kiirettä on taas pitänyt. Ja minähän pidän siitä, että on muutakin touhua kuin kotona istua ja nyhjöttää. Tarkoitus oli blogata tämä tänne viikonloppuna, mutta annoin asialle hyväksynnän mielessäni, että on ok kirjoittaa tämä vaikka tänne nyt maanantaina.. enkä ala sitä räpeltämään puhelimella. On ok, vaikka postaukset siirtyy. Täytyy vain hyväksyä joitakin asioita. Ja sekin on täysin ok! Elämässä on paljon muutakin kuin bloggaminen.

En siksi vaan muutenkin voisin... (ylpeänä) sanoa olevani Hidas bloggaaja. Tuo ylpeä kohta on siksi suluissa, koska olen pohtinut voinko olla aidoisti siitä ylpeä, että bloggaan hitaasti. No ainakin siitä, että bloggaan kuten haluan ja millaisilla väleillä haluan! Menemättä tai olematta missään muotissa. Toisinaan bloggaankin ihan pari kolme kertaa viikossa. Välissä kun on muuta tekemistä bloggaan kerran viikossa. Onko se sitten hyvä väli, kuka sitä on määrittämään?! Vai olenko sittenkään Hidas bloggaaja?


Tästä aiheesta, jos en ole aiemminkin täällä turissut, niin ainakin sivunnut, että millainen bloggaaja minä olen? Miksi bloggaa? Kenelle bloggaa jne.. mm. Blogini tarina -postauksessa.  Ja jopa sitäkin olen kertonut, että olen innostunut valokuvaamisesta taas uudestaan ja luonnossa liikkumisesta siksi kun bloggaa. Mutta kaikki nämä ovat mukavia harrastuksia. Sain huomata, että joku muukin on ollut samojen asioiden äärellä.. Sitten luin viikonloppuna Risuja ja Ruusuja -blogin, Marrun hienon kirjoituksen aiheesta Hidas bloggaaja. Alunperin tämän jutun Hidas bloggaaja ja bannerin on tehnyt Lady of The Mess -blogi.  Kirjoittaja pyytääkin, jos tämä juttu kopsitaan, että se halutessaan linkataan hänen blogiin, niin teen minäkin. :)

Lukiessani tuota Marrun kirjotusta, minulla tuli pari asiaa mieleen mitä voisin laittaa tähän omaan kirjoitukseeni.. mutta kun en pistänyt niitä heti ylös, en enää niitä muista. Yhtä syvällisesti en minäkään ole perehtynyt tai edes kuullut aiheesta ennen kuin tosiaan luin Marrun kirjoituksen, kuin Lady of The Mess. Sen sijaan olen kuullut puhuttava Slow Life:sta.. sivuaisiko tämä jopa vähän sitäkin.. siihenkään en sen kummemmin ole perehtynyt. Mutta välissä pitäisi osata olla tässä hetkessä. Koen, että slow life -on enemmänkin ehkä Etelä-Suomessa tai miksei täälläkin perheellisten uranaisten tai -miesten kiireisessä arjessa oleva ilmiö, johon voisivat pysähtyä ja ottaa käyttöön. Pitäisi osata pysähtyä, ihan itse kunkin! Itse koen kuitenkin, että elämäni tällähetkellä ei ole mitään hektistä.. vaikka nainen parhaassa iässä... niin se ikäkriisi, se minulla edelleenkin taitaa olla.. Silti toisiaan pysähdyn hetkeen, pysähdyn kuuntelemaan itseäni.

Halusin kopioida jutun myös tänne, koska Marrun ja Lady of The Messin jutut kolahtivat minuun ja koen jollain pienellä tapaa olevani Hidas bloggaaja ja aion jatkaa samalla linjalla, tuntematta siitä syyllisyyttä tai muuttamalla sitä asiaa millään muotoa. Nämä allaolevat teesit poimin mukaan Lady of The Mess -blogista:

Mitä mieltä olette tästä?

" Ja vaikka yleensä kaikissa blogioppaissa painotetaan, että mitä enemmän ja useammin postaat, 
sitä  enemmän saat lukijoita ja lukukertoja, onkin hitaan bloggaamisen kannattajien sanoma se, 
että kun julkaisee harvemmin, jää lukijoille aikaa löytää postauksesi - ne eivät jää heti uuden postauksen jalkoihin.
Ja etteivät lukijamäärät tästä kärsi. "


Minulla tulee mieleen, että on hyvä varmaan jonkinlainen bloggausväli olla, ettei se veny liian pitkäksi. Unohdetaanko sellaiset blogit helposti jotka bloggaa harvemmin? Itse en unohda. Minulla on kuitenkin käytössä blogin lukuluettelo ja sinnehän tupsahtelevat niiden postaukset sitten aikanaan kun kirjoittavat taas jotakin ja luen nekin sitten, ja joskus saan aikaiseksi myös kommentoida.


" Hidas bloggaaja:

1. Hidas bloggaaja kirjoittaa tai kuvaa ihmisille - ei hakukoneille eikä rankinglistoille.

2. Hidas bloggaaja bloggaa siitä mitä tekee tai ajattelee
 - mutta hän ei muuta tekemisiään eikä ajatuksiaan blogin vuoksi. 
Hänen bloginsa ei ole hänen elämänsä - ja elämää eletään täysillä.
Hidas bloggaja ei anna bloginsa vaikuttaa perhe- tai työelämäänsä eikä se 
estä hänen harrastuksiaan eikä sosiaalista elämäänsä.

3. Hidas bloggaaja ei sitoudu postailemaan joka päivä - ei edes joka viikko. 
Hän postailee silloin kun häntä huvittaa eikä hän tunne huonoa omaatuntoa siitä,
 että postausvälit venyvät.

4. Hidas bloggaaja syö ruokansa lämpimänä, hän viettää lomansa ilman ajastettuja postauksia
 ja jos hänen perhejuhlissaan kamera laulaa, päätyvät sen kuvat perhealbumiin eivätkä blogiin. 
Hidas bloggaaja nukkuu yönsä ja näkee unia muusta kuin bloggaamisesta.

5. Hitaan bloggaajan elämässä on aina aikaa puhallella kukkasten lehtiä, katsella kynttilän liekkiä,
kuunnella musiikkia, hiljentyä - tai matkustella, kulkea kulttuuritapahtumissa, harrastaa liikuntaa
 - ilman että bloggaaminen on edes mielessä. Tai kamera mukana.

6. Hidas bloggaaja tekee yhteistyöpostauksia vain tuotteista, joista oikeasti pitää
 ja jotka hänen mielestään ovat sen arvoisia - ja hidas bloggaaja käy vain
 sellaisissa pr- ja verkostoitumistilaisuuksissa, jotka häntä itseään kiinnostavat.

7. Hidas bloggaaja yrittää tuottaa laadukkaita julkaisuja mottonaan "vähemmän on enemmän"
 - eikä määrä tässä tarkoita sitä, että postausten pitäisi olla lyhyitä.

8. Hidas bloggaaja ei tuomitse eikä arvostele toisten tapaa blogata vaan hän ymmärtää, 
että niin paljon kuin on erilaisia ihmisiä, on erilaisia blogejakin ja tapoja tehdä niitä.

9. Hidas bloggaaja ei ota mitään noista ylläolevista ukaaseista liian vakavasti. "


Minulle blogin kirjoittamisen hetket ovat niitä kuin voi uppouta ihan omaan "maailmaan", kirjoittamaan, muokkaamaan kuvia, valitsemaan niitä.. vähän joskus tekemään taustatyötäkin. Ne on niitä minun omia hetkiä. Hetkiä, jolloin kaikki muu unohtuu ympäriltä. Hetkiä, jolloin minua ei saa häiritä.. ;) jos häirittee niin heti ajatus karkaa. Mutta ne hetket, jolloin kerää tosiaan sitä materaalia bloggausta varten ovatkin sitten juurikin toinen juttu.. ehkä kohta 2, silloin ei aivan täyty.. Retkelle tulee usein lähdeyttä myös siis sen takia että saa blogiin jutun.. Minäkään en käy esim. blogitapaamisissa, eikä niitä nyt kyllä ole yhtään minulle ehdotettu. :D Mutta ne ovat aika kaukana.. Yhteystyökuvioita... no, yhden kerran tälle vuodelle. Ja yhden koko bloggausvuosien aikana, mutta en silloin kokenut, että olisin voinut tarttua siihen.


Jatkan hidasta bloggailua taasen sitten kun sille päälle satun, ehkä jo loppuviikolla. Mutta jatkossakin niin, että en yritä ottaa siitä mitään paineta, esim. jos vaikka torstaille aikomani blogin kirjoitus siirtyy joidenkin muiden töiden takia, niin se ei ole niin vaarallista, voin aivan hyvin blogata sitten myöhemmin! Täällä saan olla niin vapaa kuin halua, sellainen kuin haluan olla!

On ok tehdä blogiaan niinko haluaa. Olitpa sitten hidas tai nopea! :)

Näihin ajatuksiin tähän viikkoon.. Edelleen aion postailla ja bloggailla paineita siitä ottamatta!


Ihanaa alkanutta uutta hitaiden aamujen, iltojen ja päivätouhujen viikkoa
kaikille!

Joulun tunnelmaa..

$
0
0
Kävimme viime viikonloppuna Lapin pääkaupungissa, virallisessa joulukaupungissa, Rovaniemellä, joululahjaostoksilla ja joulutunnelmaa hakemassa. Tästä kauppojen jouluikkunabongailusta alkaa tulla tapa. Viime vuoden postaus täällä. Pikku hiljaa kotikin alkaa pukeutua jouluun.

Näiden kuvien myötä toivotan kaikille blogini lukijoille.. ,







Rauhallista joulunodotuksen- ja
adventinaikaa!

* *

Hyvää itsenäisyyspäivää!


Ruuhijoen ulkoilureitillä..

$
0
0
Kun maahan sateli, tuossa marraskuun alkupuolella, pysyvän lumipeitteen alku, lähdin piipahtamaan Ruuhijoen ulkoilureitillä. Yhtä kauniina näyttäytyi reitin alkuosa talviasussa kuin kesälläkin. Lumi pukee maiseman kauniiksi.

Syksyllä tekemäni retken ulkoilureitille ja postauksen voit lukea tästä. Lähes koko matkan Ruuhijokivartta kulkeva reitti on talvisin moottorikelkkareitin pohjana, tuolloin tamppari ei ollut vielä käynnyt. Lumitilanne ei mielestäni tässä kirkolla ole tästä juurikaan lisääntynyt. Lunta on tullut kyllä, mutta lauhajakso taisi sulattaa lumia ja tänään takapihalla kävellessäni lunta oli vain nilkaan asti.




Tulistelualue



Silta. Sillalta reitti jatkuu kohti Sallatunturia.
Tai vaihtoehtoisesti voit jatkaa suoraan, kohti kirkonkylää.



Tulistelupaikka sillalta kuvattuna.







Taisi olla vähän tarpomis keli.. Koiran tassut paakkuuntui lumessa.






Vanha vesipumppu.



Kotimatkalle koivukujaa pitkin.




Ihania joulukuun päiviä kaikille ja
hyvää viikonloppua!

Pikkujoulutunnelmissa..

$
0
0
Marraskuu ja joulukuun alku on pikkujoulujen luvattua aikaa. Meidän vuoro oli viime viikonloppuna, lauantaina. Pikkujoulupaikkana tänä vuonna oli viime syksynä vanhan ravintolarakennuksen viereen valmistunut uusi hulppea Sallatunturin tupien ravintola Kiela, Sallatunturin laskettelukeskuksen tuntumassa. Maistuva oli myös joulubuffet! Paikalla oli monta muutakin pikkujouluryhmään ja turisteja, näistä huolimatta tarjoilu ja liikkuminen sujuivat paikalla moitteetta, vaikka ravintola oli jo siis loppuillasta lähes tupaten täynnä. Suosittelen kokeilemaan paikkaa, jos liikutte täälläpäin! Makupaloja tuolta illalta tässä, olkaa hyvät!


Ravintola Kielan sisäänkäynti ja vastaanottoaula. 
Sallatunturin tuvilla on vuokrattavana myös mökkejä.

Kiela, tarkoittaa poronluusta/sarvesta tehtyä rengasta, jonka läpi
porotöissä käytettävä suopunki kulkee heitettäessä, tehden silmukan



Ravintolan keskelle on muurattu tulisija.









Tykkäsin kovasti Kielan joulubuffetista, ja kaikkia maistoin ja söinkin! Herkkuja olivat!

Tässä alkupalapöydän antimia, josta löytyy mm. katajanmarjagraavattua lohta, loimulohta, frittimuikkuja, matjeshyytelöä, savuporosalaattia, vihreä salaattia, savunauta, kananmunat tartar..



Pääruokaa en kuvannut. Pääruokana oli perinteinen joulukinkku lisukkeineen.

Jälkiruokana piparkakkumousse, konvehteja ja kahvi/tee.



Kiitos järjestäjälle ja Ravintola Kielalle!


Kuva lainattu netistä, Polarhouse.com

  Ps. tämä ei ole maksettu tai muukaan mainos.. ;) 

Älyttömät joululahjat -haaste

$
0
0
Kiitos Emilielle Hurahtanut -blogiin Älyttömät joululahjat -haasteesta. Tartun tähän pikaiseen, nimittäin meinasin lähteä potkuttelemaan kirkkoon kuuntelemaan ja laulamaan kauneimpia joululauluja. Ne järjestetään meillä nyt päivällä. Joulun alusaika on muutenkin kiireistä aikaa.

Lukiessani muiden vastauksia ja kuullessani haasteesta, ensimmäinen reaktioni oli, että minun on vaikea keksiä tähän mitään hyviä juttuja, koska minulla ei muutenkaan ole mitään älyttömiä suuria haaveita juuri tällä hetkellä. On olemassa asioita, joita muuttaisin, mutta niin voi varmasti olla meillä kaikilla.


1. Voittaisin lotossa miljoonia. Sillä tekisin kaikkea hyvää ja matkustelisinkin, mm. Hollantiin. Emiliellä oli aika hyvä kohta viimeisenä, miksipä en siis itsekin. Ostaisin ison vaatehuoneen/pukeutumishuoneen, pistäisin koko karderobin uuten uskoon ja olisin myös tyylitajuinen. Tiukkaa kun on rahasta, niin ei juuri tule satsattua kalliisiin vaatteisiin vaikka ne varmasti kestäisi aikaa.

2. Muuttaisin jonkin verran mennyttä aikaa.. omasta elämästä.

3. Maailmalle tulisi rauha!


Älyttömät joululahjat -haasteen tarkoitus:

"Älyttömät joululahjat" - haaste, jossa ideana on keksiä kolme joululahjatoivetta, jotka olisi ihana saada, mutta joita ei järjen nimessä tule  saamaan. Haastetta tulisi jatkaa kolmelle blogille.


Haastan seuraavat 3 blogia:





Iso tonttu sai kaverikseen pikku tontun.



Hyvää 4. adventtisunnuntaita kaikille!

Hyvää joulua!

$
0
0

On aika hiljentyä pikkuhiljaa minunkin perhejoulun viettoon..


Taas kosketti ruutua ikkunan
tutun jouluenkelin siipi.

Taas äänetön henkäys taivahan
läpi seinän sisälle hiipi.

* *

Lumi sataa hiljalleen,
peittää mustan maan.

Kaikkeen hyvään uudelleen
saa joulu uskomaan.





  Toivotan kaikille blogini lukijoille,


Hyvää ja ilon tuomaa joulua

ja 

onnellista uutta vuotta 2016!


:llä Pelaguu

Joulusta uuden vuoden odotukseen..

$
0
0
Joulu meni vaihtelevassa säässä, yhdessä perheen kanssa mummolassa ja kaksistaan miehen + koiran kanssa kotosalla. Toissa päivänä käytiin retkellä, kun hieman ilma parani pikku pakkaseksi, josta teen postauksen sitten myöhemmin. Säät on ollut niin kehnot, että lähinnä sisällä oleskelua ja vieraiden odottelua on ollut meidän joulunaika. Blogini lukuluettelo on täyttynyt ihmisten joulujen vietosta, miksipä en siis minäkin. Vielä vähän joulua kuvien ja tarinoiden kera!

Vuosikin vaihtuu pian.. kohta voidaan summata yhteen mennyt vuosi, joka on tuntunut menevän vauhdilla.. Huomasin sen siitäkin kun eilen tuli ensimmäinen siemenluettelo postissa, vastahan se tuli.. Ihastellen katselin kuvastoa, mutta nyt ajattelin, että en laita nyt siemenkylvöjä, ainakaan vielä.. jos ei innostu sitten kaupasta ostamaan myöhemmin keväällä. Olen jo luonut ajatuksia vuosikollaasillekin, minkä olen tehnyt aina tammikuussa.. puuh tuntuu työläältä, mutta teen sen sitten, jos alakaa tuntumaan siltä, enpä aatellu ottaa paineita.

Joulu meni siis vaihtelevassa säässä. Aatonaattona oli pakkasta, sitten lauhtui, perjantaina jo niin, että sai jo hiekottaa pihaa, oli liukasta, sitten sateli lunta ja nyt pakastui sitten uudestaan. Ollaan hytisty täällä -25 asteen pakkasessa. Joulupäivän kuubongailut jäi tähän yhteen sunnuntai päivän kuvaan. Joulupäivän harvinainen täysikuu, joka muuten oli viimeksi jouluna täytenä 1977, jäi meillä nyt pilviharson taakse varsinaisena päivänä.


Matkalla mummolaan. Luonnonoma jouluköynnös oli joulupäivänä
pudonnut jo pois, lauhan sään vuoksi.



Sunnuntaipäivän kuutamo



Perinteisellä jouluaterialla oltiin siis mummolassa, minun synnyinkotona. Ostettiin toki kotiinkiin herkkuja ja kyllä niitä vieläkin saa syödä, suklaaähkyä, eri kinkkulaatujen vertailua, porkkanalaatikkoa, joulutorttuja... Jouluhalon tein joulunpyhiksi kotiin, jos vaikka vieraita sattuu käymään. Sitäkin sitten vielä on ihan mukavasti jäljellä, saa itse herkutella enempi. ;) Nyt pitäis vaan vielä löytää ohje uuden vuoden kakkuun, jos uuden vuoden pyhinä sattuu käymään vieraita. Oisko sulla jotakin ehotuksia? Suurella ilolla ottasin niitä vastaan. Jotain ehkä johon voisi hyödyntää piparkakkuja, mutta ei juustokakkua. Kiitos!


Jouluhalon ulkonäkö ei hivele täydellisyyttä, mutta maku on kohdillaan! Suosittelen kyllä, ohjeen löydät tästä. Ja kun kyseessä on halko, niin ei sen nyt niin kaunis tarvi ollakkaan. ;)
Perinteisessä halossa päät leikataan myös tuohon päälle, oikean halon oksia muistuttamaan..
oikasin vähän ja jätin pelkäksi pitkulaksi.



Aattoaamuna tein uunissa perinteisen riisipuuron, mantelinkin sinne sujautun, mutta se jäi pataan. Ylijääneestä riisipuurosta tein tapaninpäivänä karjalanpiirakoita.



Ei juurikaan saatu joululahjaksi suklaata. Höyrähdin ennen joulua ostamaan itse
joulunajan suklaat ja niitä syödään sitten vieläkin.
Korillinen suklaata alkaa olla jo huventunut puolilleen. :)



Saadut joulukortit pääsivät tuttuun tapaan pyykkipojilla naruun roikkumaan.



Mm. nämä itsetekemäni joulukortit saivat lähteä meiltä maailmalle.



Joulukoristeet saavat olla vielä paikallaan, ehkä jopa nuutin päivään asti. Kuinka pitkään sinä pidät?

Joulupallot olivat monen aiemman vuoden tapaan tässä Partyliten apteekkarin maljassa.
Joulukuusta meillä ei ollut tänäkään vuonna.



Tontutkin on vielä paikoillaan ja uusi joulukyläsomiste.



Joulukuusen virkaa teki pieni valokuitumuovikuusi. :)





Juhlapäivinä poltin marmorikynttilää.




Kauneimmissa joululauluissa kävin täällä asuinkuntani Sallan kirkossa ennen joulua, sieltä eteisaulasta bongasin tämän jouluasetelman, jossa paimenet ovat tulleet katsomaan suurta ihmettä.



Rauhallista uuden vuoden juhlintaa kaikille,
kuulemisiin ensi vuonna!



♥:llä Pelaguu


Viewing all 496 articles
Browse latest View live